Valamon uudessa näyttelyssä tuhatvuotisia metalli-ikoneja ja ennennäkemättömiä käspaikkoja

Valamon luostarin kulttuurikeskuksen suuressa näyttelysalissa järjestetään suuri metalli-ikonien ja käspaikkojen yhteisnäyttely nimellä ”Valamon kätköistä – käspaikkoja ja metalli-ikoneja” 17.3.-2.9.2018. Molemmat kokoelmat sisältävät paljon ennennäkemätöntä materiaalia, vanhimmat metallivaluristit sijoittuvat yli tuhannen vuoden taakse, käspaikat ovat suurimmalta osin peräisin 1900-luvulta.
 

Metalli-ikonit edustavat vuosituhantista perinnettä

Valamon luostarin kokoelmissa on paljon vanhoja metalli-ikoneja ja -ristejä samoin kuin Valamo-säätiön Katri ja Harri Willamon kokoelmassa. Näitä metalli-ikoneja ei ole juurikaan ollut aiemmin esillä. Näyttelyssä on lisäksi mukana metalli-ikoneja suomalaisista yksityiskokoelmista, muun muassa taiteilija Leonardo da Wilhun kokoelmasta. Näyttelyn eräs harvinaisuus on pyhittäjä Isaakios Dalmatialaisen, Romanovien keisariperheen ja tsaari Pietari Suuren suojeluspyhän, kullattu ja hopeoitu pronssivaluikoni, joka oli valmistettu Pietarin Iisakin kirkon vihkiäisiin 30.5.1858 keisari Aleksanteri II hallitessa Venäjää.

Metalli-ikoneja on valmistettu kirkon alkuajoista saakka. Vanhimmat metallivaluristit tässä näyttelyssä ovat 900-1000-luvuilta, mutta suurin osa kuitenkin 1800-luvulta. Venäjällä erityisesti vanhauskoiset valmistivat metalli-ikoneja. Suurtuotannon katsotaan alkaneen 1720-luvulla Lieksajoen ja Uikujoen vanhauskoisten luostareista ja niiden skiitoista. Kysynnän lisäännyttyä 1800-luvulla, valmistusmäärät olivat hyvin suuria ja niitä valmistivat useat ikonivalimot eri puolilla Venäjää. Metalli-ikonien laajempi tuotanto loppui Venäjällä lokakuun vallankumoukseen 1917, jolloin ateistinen hallitus kielsi ikonien ja kirkollisten esineiden valmistuksen. Salaisesti vanahuskoiset kuitenkin edelleen valoivat metalli-ikoneja.

Joidenkin metalli-ikonien pyhien kasvot ovat kuluneet kokonaan pois. Mistä tämä johtuu? Messinki tummuu helposti ja metalli-ikonien pyhinä esineinä haluttiin olevan puhtaita ja kiiltäviä, jonka vuoksi niitä ahkerasti puhdistettiin. Vanhoina aikoina ei ollut käytettävissä tehokkaita puhdistusaineita vaan kansa käytti ikonien puhdistukseen hiekkaa, jolla ikonit hangattiin kiiltäviksi, sillä seurauksella, että vähitellen pyhien kasvojen piirteet hävisivät kokonaan. On mielenkiintoista, että näissä ikoneissa emaloinnit ovat säilyneet joskus erittäin hyvin vaikka metallia on hiekalla hangattu voimakkaasti.

Metallivaluikonien valmistus jatkuu nykyisin ja uusia ikonimalleja ja -tekniikoita on otettu käyttöön. Vanhoista ikonimalleista tehdään uusvaluja ja myös väärennöksiä, joita asiantuntijankin voi olla vaikea erottaa aidosta vanhasta ikonista. Joskus vanhoihin ikoneihin tehdään uusia emalointeja, jolla ikonin arvoa saadaan nostettua. Näistä kaikista on esimerkkejä Valamon näyttelyssä.
 

Valamon luostari kulttuuri- ja käsityöperinteen vaalijana

Näyttelyssä nähdään ennennäkemättömiä malleja luostarin käspaikoista. Käsityötaidot ovat kautta aikojen siirtyneet taitajalta toiselle. Kirjontainnostus on kansainvälisestikin noussut suureen suosioon. Suomen vuoden 2018 käsityötekniikaksi on valittu kirjonta. Myös innostus valmistaa käspaikkoja on lisääntynyt – karjalaisuus ja perinteet kiinnostavat.

Valamon luostarin käspaikkakokoelman ainutlaatuinen runko on toisen maailmansodan jaloista evakuoiduissa käspaikoissa. Luostarin vanhimmat säilyneet käspaikat ovat erityisiä historiansa takia: ne oli varattu keisarillisten perheiden käyttöön heidän vierailleessaan Laatokan Valamon luostarissa.

Erityisesti ukrainalaisten käspaikkojen värien, kuvioiden ja symbolien rikkaus kiehtoo. Ukrainalainen perinnekirjonta voidaan jäljittää satojen, ellei tuhansien vuosien taakse. Rehevät elämänpuut kertovat tarinoitaan, koiranheisin marjat hehkuvat, ruusut ja unikot kukkivat täydessä loistossaan. Esimerkiksi unikko kirjottiin käspaikkaan muistoksi sodassa kaatuneelle perheenjäsenelle. Tytöt kirjoivat niitä lupauksenaan jatkaa sukua ja elämää. Unikon kukka on rakkauden symboli. Lintu on ollut rakas kuvioaihe niin ukrainalaisille kuin karjalaisillekin. Eri linnuilla on monenlaisia merkityksiä. Onnea tuottavina symboleina linnut soveltuvat hyvin hääkäspaikkoihin, mutta toisaalta myös hautaustapoihin, sillä karjalaisilla kuten monilla muilla kansoilla oli uskomus, että vainajan sielu poistuu ruumiista linnun hahmoisena, sielulintuna.

Näyttelyn kohokohtia ovat käspaikkojen upeat pitsit. Käspaikkoihin sopivia polvekereunaisia pitsimalleja on ollut vain vähän saatavilla – uusia malleja on todella etsitty ja kaivattu.

Valamon luostarin käspaikkakokoelma karttuu lahjoituksilla ja hankinnoilla. Kokoelmassa on yli 300 luetteloitua käspaikkaa, joka on huomattava määrä Suomessa.
 

Kirjallisuutta näyttelyn aiheista

Näyttelyn molemmat aiheet saavat pian myös kirjallista materiaalia. Valamon luostari julkaisee alkukesästä teoksen Metalli-ikonit – Vuosituhantista perinnettä ja kesällä ilmestyy upea, kuvapainotteinen käspaikkoja käsittelevä teos Ruusuja ja unikoita – Kirjottuja aarteita Valamon luostarista.

”Valamon kätköistä – käspaikkoja ja metalli-ikoneja” -näyttely on avoinna 17.3.-2.9.2018 ma-la klo 10-17, su ja kirkollisina juhlina klo 12-17.

Lisätietoja:
arkkimandriitta Sergei
puh. 040 566 6642
[email protected]

Kuvatiedot käspaikkakuviin:

DSC_8940_VLK_112.jpg
Käspaikkaan on kirjottu ristipistoin unikoita. Ne ovat suosittu aihe Ukrainan kansanperinteessä: unikko suojelee perhettä ja kotia. Ukraina, 1900-luku.

DSC_8952_VLK_119.jpg
Käspaikkaan on kirjottu ristipistoin ruusuja, liljoja, pikkukukkia, marjoja ja unikkoja. Ruusu on tytön kauneuden, neitsyyden ja nuoruuden symboli. Unikko suojelee perhettä ja kotia. Lilja on hengellisen elämän symboli. Ukraina, 1900-luku.

DSC_9298_VLK_281.jpg
Ristipistoin kirjotun, näyttävän käspaikan aiheena ovat unikot lehtineen ja vinoneliö-ornamentin sisällä olevat tyylitellyt kukkakoristeet. Perinteinen ukrainalainen käspaikka on punaisella ja mustalla kuvioitua valkoista pellavaa. Musta ja valkoinen symboloivat elämää ja kuolemaa. Ukraina, 1900-luku.