Maailman vanhin ammatti? Uutuuskirja seksityöläisistä 1800-luvun Suomessa

Kirsi Vainio-Korhosen uutuuskirja Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa avaa ainutlaatuisen näkymän seksityöläisten arkeen 1800-luvun alun Suomessa. Samalla laajenee kuva suomalaisen syrjäytyneisyyden, köyhyyden ja osattomuuden historiasta.

Millaista oli seksityöläisen arki 1800-luvun Suomessa? Missä ja miten tätä työtä tehtiin? Millaiset elinolot johtivat seksityöhön? Miten naisille kävi myöhemmin elämässä? Kirsi Vainio-Korhonen löysi Turun poliisilaitoksen arkistosta terveyspäiväkirjan, johon on merkitty 164 säännöllisissä sukupuolitautitarkastuksissa vuosina 1838–1848 käyneen naisen tiedot. Arkistolöydön pohjalta pitkän linjan historioitsija on jäljittänyt naisten elämänkohtaloita. 

”Kirjani nostaa esiin naisryhmän, jota ei ole aiemmin juuri mainittu suomalaisen kaupunkihistorian kaanonissa. Pyrin kertomaan heidän tarinansa heidän lähtökohdistaan ja heidän ääntänsä etsien, ei sievistellen vaan yrittäen ymmärtää tarkastusnaisten ankaraa arkielämää.” Kirsi Vainio-Korhonen

1800-luvun alkupuolen Suomessa seksityö oli köyhille ja osattomille yksi monista toimeentulokeinoista. Tarkastusnaisiksi kirjatut seksityöläiset olivat usein jo entuudestaan syrjäytyneitä ja yhteiskunnan laitamilla.

”Maria Lovisa Antintytär vastasi itsestään ja toimeentulostaan nuoresta pitäen ja ansaitsi siinä sivussa synkähkön kuuloisen liikanimen Musta-Maija. Poliisin papereissa nimi esiintyi ensimmäisen kerran helmikuussa 1831. Turun poliisikamarin irtolaisten luettelo tiesi kertoa, miten Maria Lovisa Antintytär, ”Musta-Maija”, olivailla suojelua oleva nainen. Hänen oli hankittava kahden viikon kuluessa laillinen suojelu eli käytännössä työpaikka. Lopulta hänet tuomittiin työttömänä irtolaisena vuodeksi kehruuhuonetyöhön. Myöhemmin tarkastusnaisena Antintytär harjoitti poliisiviranomaisten mukaan ”haureellista ja paheellista elämää”, vaikka hänellä oli samalla useita työpaikkoja piikana ja palvelusnaisena.”

Seksityö ei kuitenkaan ollut yhtä leimaavaa kuin nykyisin. Ranskasta lainattua prostituutio-sanaa ei 1800-luvun alkupuolella vielä käytetty ja maksun ottaminen seksistä kriminalisoitiin vasta 1889. Seksityö ei myöskään estänyt tarkastusnaisiksi kutsuttuja seksityöläisiä menemästä naimisiin. Elämänmuutokset saattoivat jopa pyyhkiä haureellisen elämän pikavauhtia näkymättömiin, ja osa tarkastusnaisista sai käännettyä elämänsä suunnan vaikeista lähtökohdista huolimatta.

”Nauvossa syntynyt Lovisa Björklund oli konfirmoitu normaaliin tapaan 16-vuotiaana, mutta hän luki aikuisenakin niin heikosti, että joutui kertaamaan rippikoulun 21-vuotiaana. Björklund sairasti seuraavana vuonna kupan ja kirjattiin sen jälkeen turkulaisten tarkastusnaisten joukkoon. Aapisen kertaaminen kuitenkin kannatti, sillä hänet kuulutettiin saman vuoden lopulla avioliittoon vaununtekijänkisälli Abraham Sundqvistin kanssa. Kuulutukset vapauttivat hänet saman tien sukupuolitautitarkastuksista, ja huhtikuussa 1840 Björklund vihittiin neitsytmorsiamen kunniakruunua kantaen. Tämä osoittaa jälleen kerran sen, miten tarkastusnaisen asema ei leimannut naista lainkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi aviottoman lapsen synnyttäminen. Jälkimmäisessä tapauksessa kunniakruunu olisi jäänyt vain haaveeksi.”

Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa julkistetaan Turussa Luostarinmäellä keskiviikkona 22.8. klo 11 (Vartiovuorenkatu 6, sisäpiha, Mestari-tila). Julkistustilaisuus jatkuu kävelykierroksella tarkastusnaisten entisillä asuinpaikoilla. Kävelykierrokselle mahtuu 25 ilmoittautumisjärjestyksessä: https://www.finlit.fi/fi/kavelykierros-tarkastusnaisten-asuinpaikoille

Kirsi Vainio-Korhonen on palkittu tietokirjailija, historioitsija ja Suomen historian professori Turun yliopistossa.

Kirsi Vainio-Korhonen
Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa
ISBN 978-952-222-967-0
SKS 2018
Sisällysluettelo

Lue Kirsi Vainio-Korhosen blogikirjoitus https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/seksityolaisten-arvoitus/

Tilaa arvostelukappale: [email protected]
Kirjoittajan yhteystiedot: [email protected]
Lisätiedot: markkinointikoordinaattori Marianne Hiirsalmi, [email protected], p. 050 501 9510