Sipilän hallitus on nopealla tahdilla uudistanut koulutusjärjestelmää elinkeinoelämän etupiirien viitoittamiin suuntiin sivuuttaen koulutuksen ammattilaisten ja asiantuntijoiden kritiikin. Uudistusten edistäminen erillishankkeina on samalla tehnyt kokonaiskuvan hahmottamisesta hankalaa. Tarvitaan laaja-alaista yhteiskunnallista keskustelua koulutuspolitiikan suunnasta. Etenkin on syytä pohtia koulutuksellisen tasa-arvon merkitystä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.
Filosofisen niin & näin -lehden (2/2018) mittavana verkkoartikkelina juuri julkaistussa tutkimuksessa ”Koulutuspolitiikan arvovalinnat ja suunta satavuotiaassa Suomessa” kootaan yhteen, analysoidaan ja arvioidaan käynnissä olevia koulutusuudistuksia. Tutkijat Tuomas Tervasmäki ja Tuukka Tomperi ovat laatineet ensimmäisen yleiskatsauksen istuvan hallituksen toimista koulutussektorilla.
Maamme satavuotisjuhlinnassa Suomea ylistettiin ”koulutuksen mallimaaksi”. Kansainvälisissä arvioinneissa suomalainen malli pärjääkin edelleen erittäin hyvin niin tulosten kuin kustannustehokkuuden mittareilla arvioituna. Tästä huolimatta istuva hallitus on ilmoittanut olevansa ”uudistamassa koko suomalaisen koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen”. Miksi näin suuri mullistus poikkeuksellisen lyhyessä ajassa? Mikä on ylipäätään kokonaiskuva hallituksen koulutuspolitiikasta? Julkaisu valottaa Sipilän hallituksen koulutuspolitiikkaa ja sen kytkeytymistä elinkeinoelämän, yritysten ja kilpailutalouden odotuksiin.
Hallitus on antanut uuden varhaiskasvatuslain, käynnistänyt ammatillista koulutusta mullistavan ”Amisreformin” sekä hankkeet ”Uusi peruskoulu” ja ”Uusi lukio”. Samaan aikaan on aloitettu korkeakoulutuksen ”visiotyö”. Toimet ovat yllättävän laajoja, sillä hallitusohjelmaan oli kirjattu vain ammatillisen koulutuksen uudistus. Lisäksi edellinen peruskoulu- ja lukiouudistus opetussuunnitelmineen saatiin valmiiksi vasta juuri ennen hallituskauden alkua. Näin lyhytjänteiset uudistuskierrokset ovat suomalaisessa koulutuspolitiikassa poikkeuksellisia.
Hallituksen toimintaa pohjustaa oletus suomalaisen koulutuksen vanhentuneisuudesta ja tarpeesta uudistaa toimintakulttuuria, pedagogiikkaa ja oppimisen tapoja ennen kaikkea digitaalisia sovelluksia ja oppimisympäristöjä hyödyntäen. Uudistushankkeita leimaavat nopeatempoisuus ja kapea-alaisuus sekä koulutuksen ammattilaisten ja asiantuntijoiden kritiikin sivuuttaminen.
Tutkimuksen mukaan hallituksen toimissa näkyvät elinkeinoelämän intressit sekä managerialistiset ajattelu- ja toimintatavat. Kasvatus ja koulutus tiivistyvät yhä pelkistetymmin ja suoraviivaisemmin yritysten tällä hetkellä mielestään tarvitseman ”osaamisen” tuottamiseksi. Keskeisiä uudistusten lähtökohtia ovat olleet talouden ja yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen, elinkeinoelämän ja työnantajien kuuleminen sekä etenkin vientialojen, teknologiateollisuuden ja informaatioteknologian yritystoiminnan palveleminen.
Yksi seuraus valituista painotuksista on matemaattis-luonnontieteellisten aineiden ja osaamisen asettaminen etualalle humanistis-yhteiskuntatieteellisen sivistyksen kustannuksella. Painotus näkyy niin lukion kuin korkeakoulutuksen uudistusvisioissa. Ammatillisen koulutuksen reformi puolestaan keskittyy lisäämään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista, jonka varjoon jäävät koulutuksen laaja-alaiset, sivistävät ja kansalaistaidolliset sisällöt.
Samalla koulutus-, tutkimus- ja innovaatiorahoitusta on leikattu merkittävästi. Kovimpien leikkausten kohteena on ollut juuri ammatillinen koulutus, jonka rahoitusmallin hallitus on myös uudistamassa.
Koulutusleikkausten jälkeen suurimmat erilliset hankerahoitukset on kohdennettu digitalisaatioon ja työelämäyhteyksien vahvistamiseen. Elinkeinoelämän keskusliiton lanseeraamaa ”digiloikkaa” hallitus markkinoi ratkaisuna sekä opetuksen kehittämiseen että Suomen kilpailukyvyn kohentamiseen. Digiopetuksen kääntöpuolista on keskusteltu hyvin vähän siitä huolimatta, että lukuisat asiantuntijat ovat viime vuosina päätyneet suhtautumaan varauksellisesti digiteknologian nopeaan lisäämiseen kouluissa.
Seuraavat sata vuotta: mitä arvostamme koulutuksessa?
Suomalaisen peruskoulun ja koko koulutusjärjestelmän vahvuuksina on pidetty sivistyksellistä yhdenvertaisuutta, koulutuksen saavutettavuutta ja koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon tavoittelemista. Myös edellinen hallitus nimesi nämä koulutuspolitiikkansa teemoiksi. Sipilän hallituksen kaudella eriarvoistumiskehitykseen puuttuminen ja koulujen voimavarojen vahvistaminen ovat sen sijaan jääneet vähälle huomiolle verrattuna digitalisaation ja työelämäyhteyksien korostamiseen. Samalla mittavat rahoitusleikkaukset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa opettajat koulutusasteelta toiselle raportoivat yhä useammin työn olosuhteiden heikentymisestä ja opetuksen perusedellytysten vaarantumisesta.
”Koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi olisi oppilaitoksille taattava riittävät ja pitkäjänteiset resurssit perusrahoituksena pätkittäisen hankesilpun sijaan”, toteavat tutkijat Tuomas Tervasmäki ja Tuukka Tomperi. ”Realistinen ja eettisesti vastuullinen koulunuudistus edellyttää pikemminkin uudistusinnon hillitsemistä ja vauhdin hidastamista, ei kiirehtimistä ja uusien hankkeiden kasaamista edellisten raunioille – vakaita askeleita ennemmin kuin loikkia”.
Hyvinvointivaltioaate, tasa-arvo ja laaja-alainen sivistys nauttivat edelleen hyvin vahvaa kannatusta suomalaisten keskuudessa. Lähes koko kansaa yhdistää myös huoli eriarvoisuuden lisääntymisestä. Onkin perusteltua kysyä, mikä on harjoitetun koulutus- ja yhteiskuntapolitiikan oikeutus. Tuore tutkimusjulkaisu herättelee ja johdattaa yhteiseen keskusteluun kasvatuksen ja koulutuksen arvoista sekä koulutusjärjestelmän tulevaisuudesta.
Tuomas Tervasmäki & Tuukka Tomperi, Koulutuspolitiikan arvovalinnat ja suunta satavuotiaassa Suomessa. niin & näin 2/2018, verkkoartikkelit:
http://netn.fi/artikkeli/koulutuspolitiikan-arvovalinnat-ja-suunta-satavuotiaassa-suomessa
YHTEYSTIEDOT:
Tuomas Tervasmäki, KM, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
[email protected], 050 437 7097
Tuukka Tomperi, KT, FM, tutkija (Koneen säätiö), Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
[email protected], 040 568 2118
Tytti Rantanen, niin & näin -päätoimittaja, [email protected], 040 741 8992
niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt laajan yleisön tiede- ja kulttuurilehti, jota julkaisee Eurooppalaisen filosofian seura ry. Yhdistys julkaisee myös niin & näin -kirjasarjaa ja pitää yllä filosofian verkkoportaalia Filosofia.fi.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1