Opinnäytetyö: Herne soveltuu hyvin lypsylehmien ruokintaan

Herneen viljelyn lisääminen voisi olla yksi keino parantaa Suomen  rehuvalkuaisen omavaraisuutta. Herneen viljelyä ja soveltuvuutta lypsylehmien ruokintaan on selvittänyt Anniina Mikkola ammattikorkeakoulututkintoon valmistavassa opinnäytetyössään. Mikkola valmistuu keväällä 2014 Hämeen ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmasta agrologiksi (AMK).

Opinnäytetyössään Mikkola haastatteli kuutta Hämeen alueella sijaitsevaa tilaa, joilla oli kokemusta herneen viljelystä tai käytöstä lypsylehmien ruokinnassa. Haastateltujen tilojen kokemusten perusteella voidaan todeta, että herne soveltuu hyvin lypsylehmien ruokintaan.  Herneellä oli korvattu osa lehmien valkuaisruokinnasta. Käyttökokemusten perusteella herne oli todettu maittavaksi rehuksi eikä sen käytöstä oltu havaittu haittavaikutuksia.

Säästöä lannoitteissa ja ostorehukustannuksissa

Typensitojakasvina herneellä on kyky sitoa typpeä ilmasta ja vastaavasti myös jättää sitä juuristonsa avulla maahan. Näin ollen se ei tarvitse kemiallista lannoitusta yhtä paljon kuin perinteiset viljakasvit. Herneen viljelyn jälkeen voidaan myös seuraavana vuonna vähentää typpilannoitusta n. 20-30 kg/ha.

Mikkolan tekemän selvityksen perusteella herne soveltuu lypsylehmien ruokintaan, ja näin ollen sillä voitaisiin korvata osa ostovalkuaisesta. Korkean pötsihajoavuutensa vuoksi herne ei kuitenkaan riitä ainoaksi valkuaisrehuksi, mutta sopii erinomaisesti esim. rypsirouheen rinnalle.

Lannoitteet ja ostorehut ovat tiloilla yksi suurimmista menoeristä vuosittain. Näin ollen onkin taloudellisesti järkevää miettiä keinoja alentaa näitä kustannuksia. Palkokasvien viljely ja käyttö ruokinnassa voisi olla yksi keino.

Opinnäytetyö löytyy sähköisessä muodossa ammattikorkeakoulujen Theseus-verkkokirjastosta. 

Lisätietoja: Anniina Mikkola, p. 040 869 8413 tai anniina.mikkola(a)netti.fi