Monipuolinen A1-kielten opiskelu ja yhdenvertaisuus ovat arvovalintoja, jotka on turvattava.
Kielikoulutuspolut ovat Suomessa hälyttävästi eriarvoistuneet asuinpaikkakunnan mukaan. Kieltenopetus on varhennettu alkamaan ensimmäiseltä luokalta – ilman velvoitetta tarjota muuta kuin englantia ensimmäisenä vieraana kielenä. Tämä on johtanut kielivalintojen dramaattiseen kapenemiseen, sillä valtaosa opetuksen järjestäjistä tarjoaa vain englantia. Niissäkin kunnissa, joissa kielivalikko on hieman laajempi, kieliryhmien aloituskoot on säädetty niin epärealistisen suuriksi, että käytännössä ryhmiä ei koskaan tarvitse toteuttaa.
Alkuvuodesta 2021 on uutisoitu, että joissakin kunnissa A2-kielten valinnat ovat vastaavasti lisääntyneet. Valitettavasti kuitenkin tosiasia on, että A2-kielen tuntimäärät ovat huomattavasti pienemmät kuin A1-kielen (A2-kielen minimituntimäärä perusopetuksen aikana on 12 vuosiviikkotuntia ja A1-kielen 18 vuosiviikkotuntia). Jotta perusopetuksen aikana ehtii saada riittävän kielitaidon, olisi tärkeää panostaa nimenomaan monipuoliseen A1-kielen opetukseen tai lisätä tunteja A2-kieleen.
Kielitarjonta ja ryhmäkoot riippuvat kuntapolitiikasta. Ne ovat arvovalintoja. Nämä lasten koulutukseen kohdistuvat säästötoimet tuottavat lisääntyvää eriarvoisuutta myöhemmällä opintopolulla ja lopulta työelämässä, jossa englannin ja ruotsin kielen taidot ovat itsestäänselvyyksiä ja rekrytoinneissa vaadittava kielitaito koskee muiden kuin näiden kielten osaamista.
Sosiaalisen taustan merkitys korostuu koulu- ja kielivalinnoissa niilläkin alueilla, joilla valintoja on mahdollista tehdä – käytännössä Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa.
Kaikilla koulunsa aloittavilla tulee olla oikeus monimuotoisempaan kielipolkuun. Kyseessä on arvovalinta, joka on turvattava. Kielitaito on yksilön pääomaa, joka ei voi olla vain harvojen tavoitettavissa vaan kuuluu kaikille.
Att välja vilket A1-språk man studerar, liksom jämställdhet, är värderingar som måste tryggas.
Språken man kan studera i Finland är alarmerande ojämlika beroende av vilken kommun man bor i. Språkstudierna har tidigarelagts för att börja på årskurs 1 – men utan krav att erbjuda annat än engelska som första främmande språk. Det här har lett till att val av språk har blivit alarmerande snävt, eftersom majoriteten undervisningsanordnarna väljer att erbjuda endast engelska. I de kommuner där man kan välja mellan flera språk, har minimigränsen för att bilda en grupp gjorts orealistiskt hög, vilket i praktiken betyder att grupperna inte startar.
I början av år 2021 kunde man höra nyheter om att i vissa kommuner skulle A2-språken däremot ha ökat. Tyvärr är faktum att årsveckotimmarna i A2-språk är betydligt färre än i A1-språk (A2-språkets årsveckotimmar i grundskolan är 12 och i A1-språk 18). För att få tillräckligt med språkkunskaper i grundskolan, skulle det vara viktigt att fokusera på ett mångsidigt utbud av A1-språk eller att höja timantalet för A2-språken.
Språkutbudet och gruppstorlekarna är beroende av kommunalpolitiken. Det handlar om värderingar. När man gör besparingar i barnens rätt till studier ökar ojämlikheten i utbildningen och senare i arbetslivet, där engelska och finska är självklarheter och där man kräver andra språkkunskaper än de nämnda i rekryteringen av arbetskraft.
Betydelsen av den sociala bakgrunden understryks också i de regioner där man har valmöjligheter – i praktiken i de större städerna i södra Finland.
Alla som börjar skolan ska ha rätt till en mångsidig språkstig. Det handlar om värderingar, som måste tryggas. Språkkunskaper är ett kapital som inte får vara tillgängligt endast för ett fåtal, utan ska höra till allas rättigheter.
Lisätietoja: Outi Vilkuna, p. 0503080022
Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL on pedagoginen järjestö, joka edistää ja kehittää vieraiden kielten opetusta. SUKOLiin kuuluu 35 yhdistystä, 4000 jäsentä.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1