Ensimmäiset kohteet Unescon kansalliseen Maailman muisti -rekisteriin julkistettiin Kansallisarkistossa
Kansallisarkistossa järjestettiin 18.4.2017 tilaisuus, jossa julkistettiin ensimmäiset Unescon kansalliseen Maailman muisti -rekisteriin valitut kohteet.
Unescon Maailman muisti -ohjelma pyrkii suojelemaan maailman arkisto- ja kirjastoperintöä, parantamaan sen saavutettavuutta sekä lisäämään tietoisuutta tämän perinnön olemassaolosta ja merkityksestä. Suomen kansallinen komitea vastaa ohjelman kokonaisvaltaisesta toteuttamisesta Suomessa.
Kansalliselle listalle 2017 valitut kohteet ovat:
- Kansalliskirjasto; Fragmenta membranea –kokoelma
- Kansalliskirjasto; Monrepos’n kartanon kirjasto
- Kansalliskirjasto; Zacharias Topeliuksen arkisto
- Helsingin kaupunginarkisto; XV Olympia Helsinki 1952 –arkisto
- Ålands Sjöfartsmuseum / Ålands Landskaparkiv; Rederiebolaget Gustaf Eriksons Arkiv
- Åbo Akademis bibliotek; Finska Hushållningssällskapets arkiv
Unescon kansallinen Maailman muisti -rekisteri 2017
Fragmenta membranea –kokoelma Kansalliskirjastossa
Fragmenta membranea -kokoelma sisältää 9319 pergamenttilehteä noin 1400:sta keskiaikaisesta kirjasta. Valtaosa näistä oli keskiajalla käytössä nykyisen Suomen alueen seurakuntakirkoissa. Suurin osa lehdistä on peräisin latinankielisistä liturgisista kirjoista, mutta kokoelmaan kuuluu myös juridisten ja teologisten teosten fragmentteja. Kokoelman vanhin lehti on 1000-luvulta, myöhäisimmät 1500-luvun alusta.
Fragmenta membranea -kokoelma on suurin Suomen keskiajalta säilyvä kirjallinen aineisto. Se antaa edustavan kuvan siitä, mitä maamme varhaisin kirjallinen kulttuuri oli ja miten luku- ja kirjoitustaito saapuivat Suomeen. Kokoelma on laaja, ainutkertainen ja valottaa sellaista Suomen historian osa-aluetta, josta mikään muu aineistokokonaisuus ei kerro.
Kokoelma on myös kansainvälisesti harvinainen otos keskiajan arkipäiväisistä käyttökirjoista. Seurakuntakirkkojen kirjoja säilyy hyvin vähän kaikkialla Euroopassa, sillä ne menettivät käyttöarvonsa reformaation, vastareformaation ja kirjapainotaidon myötä. Koska kirjojen pergamentti oli kestävää raaka-ainetta, se otettiin uusiokäyttöön. Ruotsin valtakunnassa kierrätyksestä vastasivat Vaasa-ajan kruununvoudit, jotka hyödynsivät pergamenttia tilikirjojensa kansina 1540-luvulta alkaen. Kiertäessään maakuntia ja hajottaessaan seurakuntakirkkojen kirjoja kansimateriaaliksi he tulivat vahingossa keränneeksi edustavan otoksen keskiajan jokapäiväisimmistä ja muualla enimmäkseen tuhoutuneista kirjoista.
Voutien tilit kaikkialta valtakunnasta arkistoitiin Tukholmaan, mutta kun Suomi vuonna 1809 liitettiin Venäjään, maata koskeva asiakirja-aineisto siirrettiin ensin Turkuun ja sitten Helsinkiin. Näin myös 1500- ja 1600-lukujen voudintilit keskiaikaisine kansineen saapuivat Suomeen. 1840-luvulla pergamenttikannet irrotettiin silloisessa Valtionarkistossa tilikirjojen ympäriltä. Pergamenteista muodostettiin erillinen kokoelma, joka siirrettiin Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston kirjastoon (nykyinen Kansalliskirjasto) Senaatin päätöksellä vuonna 1843.
Lisätietoja kokoelmasta:
Jaakko Tahkokallio
Tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto
jaakko.tahkokallio[@]helsinki.fi
puh. 050 415 4419
Monrepos’n kartanon kirjasto - eurooppalainen ”arts et lettres” kokoelma Kansalliskirjastossa
Monrepos´n kartanon kirjasto on eurooppalaisen valistuksen kulttuurihistoriallinen dokumentti, jossa ilmenee konkreettisesti 1700-luvun filosofian, kirjallisuuden ja taiteen harrastus. Kokoelma on kansainvälisestikin harvinainen kokonaisuus siinä suhteessa, että se edustaa hyvin säilynyttä lähinnä vain kahden sukupolven kirjallisia ja sivistyksellistä elämäntapaa. Pääsääntöisesti tällaiset kokoelmat ovat Keski-Euroopassakin hajonneet kerääjien kuoltua.
Kirjaston kokosivat strasbourgilaissyntyinen kirjailija ja myöhemmin Venäjän palveluksessa toiminut hovivirkamies Ludwig Heinrich von Nicolay (1737–1820) ja hänen poikansa Paul von Nicolay (1776–1866). Se on von Nicolayn Euroopan kiertomatkoilla ja myöhemmin Venäjällä keräämä yleiseurooppalainen ”arts et lettres” -kirjasto ja se heijastaa sekä aikakauden ominaispiirteitä että omistajansa kirjallisia harrastuksia 1700-luvun valistuskulttuurissa, painopisteen ollessa klassisessa sivistyksessä, kirjallisuudessa, taiteessa ja filosofiassa. Aineistosta yli puolet on ranskankielisiä ja noin viidennes saksankielisiä. loput latinan, englannin-, italian- ja hollanninkielisiä.
Ludwig Heinrich von Niclayn jäätyä eläkkeelle 1803, kirjasto siirtyi Pietarista Viipuriin ja Monreposin kartanoon, josta muodostui suvun residenssi. 9000 nidettä käsittäneestä kirjastosta n. 8000 siirrettiin Helsingin yliopiston kirjastoon v. 1916, aluksi deponointina ja myöhemmin lahjoituksena..
Kokoelma on Suomessa ainutlaatuinen. Huolimatta siitä, että sen kytkentä Suomeen sen alkuvaiheessa oli vähäinen, kokoelman myöhempi historia, yli 100 vuotta Viipurissa ja vuodesta 1916 alkaen Kansalliskirjastossa julkisessa käytössä, on huomion arvoinen. Mahdollistamalla näin Valistuksen ajan kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimuksen Suomessa, jossa laajoja kirjakokoelmia ei ole omasta takaa säilynyt, kirjaston arvo nykypäivänä on kansallisesti mittaamaton.
Lisätietoja kokoelmasta:
Mika Hakkarainen
Johtava tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto
mika.hakkarainen[@]helsinki.fi
Puh. 050 318 5381
Zacharias Topeliuksen arkistoaineisto Kansalliskirjastossa ja Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistossa
Zacharias Topelius (1818–1898) var författare, tidningsman, professor i historia och föreningsaktiv. Hans verksamhet som upplysande och underhållande redaktör för Finlands då mest lästa tidning Helsingfors Tidningar , hans föreläsningar, hans skolböcker – Boken om Vårt Land (Maamme kirja ) –, hans dikter, sagor och historiska romaner, framför allt´Fältskärns berättelser (Välskärin kertomuksia ), gör honom till en av de centrala arkitekterna för det Finland, som inte utan bakslag förvandlades från nära nog ett u-land till en modern demokrati mellan 1860 och 1960. Han var opinionsbildare och föregångare på många områden, och hans verksamhet har fortfarande relevans för vår förståelse av Finland, både i går och i dag.
Topelius översattes tidigt till finska. Han var också en av Sveriges populäraste författare och har betytt mycket för bilden av Finland i Skandinavien.
Svenska litteratursällskapet i Finland utger sedan 2010 den vetenskapliga digitala editionen Zacharias Topelius Skrifter (ZTS; topelius.fi). Utgåvan är fritt tillgänglig enligt principen för open access.
Lisätietoja aineistosta:
Pia Forssell
Pia.Forssell[@]sls.fi
tfn: +09 618 7 7212
Helsingin kaupunginarkisto; XV Olympia Helsinki 1952 –arkisto
Helsingin kesäolympialaiset vuonna 1952 ovat toistaiseksi ainoat Suomen isännöimät olympialaiset ja yksi tunnetuimmista Suomessa koskaan järjestetyistä tapahtumista. Olympialaiset vaikuttivat merkittävästi suomalaisiin, Helsingin kaupungin kehitykseen ja ulkomaalaisten kuvaan suomalaisista. Olympialaiset nostivat Suomea kansainväliseen tietoisuuteen ja loivat Suomi-kuvaa maailmalla.
Suomelle Helsingin kesäolympialaiset symboloivat myös käännekohtaa sotaa seuranneiden vaikeiden jälleenrakennusvuosien ja säännöstelyn jälkeen. Sotakorvaukset maksettiin loppuun samana vuonna ja pahimmat pulavuodet alkoivat olla ohi. Olympialaiset koettiin myös osoituksena Suomen uudelleen saavuttamasta suvereniteetista kansainvälisessä yhteisössä. Myös Helsinki sai lukuisten kisapaikkojen lisäksi paljon uusia rakennuksia, jotka ovat edelleen käytössä. Niistä tunnetuimpia ovat Seutulan lentokenttä, Eteläsataman Olympiaterminaali matkustajalaivoille sekä 700 asunnon Olympiakylä Käpylässä.
XV Olympia Helsinki 1952 –arkisto on kansainvälisesti harvinaisen hyvin säilynyt yhtenäinen kokonaisuus kesäolympialaisten järjestelyistä
XV Olympia Helsinki 1952 -arkisto kuvaa ainutlaatuisesti aikaansa ja murroskohtaa Helsingin sekä koko Suomen kehityksessä. Aineistoa on yhteensä 153 hyllymetriä vuosilta 1947–1956 ja se sisältää kaikki olympialaisten järjestelyihin ja itse kisoihin liittyvät asiakirjat. XV Olympia Helsinki 1952 –arkisto on kansainvälisesti harvinaisen hyvin säilynyt yhtenäinen kokonaisuus kesäolympialaisten järjestelyistä.
Eniten tietoa löytyy kisojen järjestelyistä, urheilupaikkojen suunnittelusta ja rakentamisesta sekä kisojen ja Suomen markkinoinnista ulkomailla.
Urheilu ei ole arkistossa keskeisimmässä asemassa, vaan suurin osa asiakirjoista liittyy kisoihin valmistautumiseen, kuten urheilupaikkojen suunnitteluun ja rakentamiseen, kisojen aikaisiin majoitus- ja liikennejärjestelyihin, lipunmyyntiin, markkinointiin ja kilpailijoiden sekä katsojien viihtyvyyteen. Eniten tietoa voikin aineistosta löytää kisojen järjestelyistä, ajan tekniikasta, ruokakulttuurista, taiteesta ja turismista sekä rakentamisesta. Lisäksi aineistosta löytyy kirjeenvaihtoa kansainvälisen ja kansallisten olympiakomiteoiden kanssa sekä kisojen aikaiset kaupallisten toimijoiden kanssa tehdyt sopimukset.
Olympia-arkiston asiakirjoihin kohdistuu suurta mielenkiintoa kansallisesti ja kansainvälisesti. Aineistoa on käytetty ja tutkittu urheiluhistorian lisäksi lukuisissa eri tarkoituksissa, kuten mm. rakennus-, tekniikka-, kulttuuri- ja taidehistorian tutkimuksessa sekä sukututkimusten lähteenä. Itse kisojen aikana laadituista asiakirjoista käytetyimpiä ovat urheilutulokset sekä toimitteet, kuten esimerkiksi kisaohjelmat ja pääsyliput.
XV Olympia Helsinki 1952 – arkistosta löytyy lisäksi paljon trivaalitietoa kuten mm. olympiasoihdun ja kisajulisteiden piirustusehdotukset, soihtuviestissä mukana olleiden juoksijoiden nimet, kisojen aikainen viihdeohjelma, urheilijoiden sekä katselijoiden ruoka- ja juomatarjoilut sekä aineistoa virvoitusjuomayhtiö Coca-Colan Suomeen rantautumisesta.
XV Olympia Helsinki 1952 -yhdistys luovutti toimintansa lopettamisen yhteydessä asiakirjat Helsingin kaupunginarkistolle vuonna 1956. Olympia 1952 (ja järjestämättömien Olympia 1940) –kisojen asiakirjoja voi tutkia Helsingin kaupunginarkiston tutkijasalissa osoitteessa Eläintarhantie 3 F (Kallion virastotalo).
Viitetiedot aineistosta löytyvät kaupunginarkiston Sinetti -arkistotietojärjestelmästä www.sinettiarkisto.fi.
Lisätietoja:
arkistotoimen päällikkö Jussi Jääskeläinen, p. 09 310 43563
tutkija Panu Haavisto, p. 09 310 43574
Ålands Sjöfartsmuseum / Ålands Landskaparkiv; Rederiaktiebolaget Gustaf Eriksons arkiv 1913-1947
Gustaf Erikson var på sin tid Ålands, Finlands och världens största enskilda segelfartygsredare. Hans arkiv återger en verksamhet som var världsomspännande och unik. En samtida finländsk löpare sades ha sprungit Finland in på världskartan. Gustaf Eriksons betydelse vad gäller spridandet av kunskap om den nya republiken Finland och dess självstyrda landskap Åland kan ej underskattas. Åland och Finland skulle ”springas in”, noteras och uppmärksammas på såväl kartor som sjökort i främmande länder och på kontinenter i den sydliga hemisfären genom de affärer och den omfattande rederiverksamhet som Gustaf Erikson bedrev globalt.
Gustaf Erikson kom från enkla förhållanden. Han gick fyra år i folkskola varefter han gick till sjöss som tioåring. Han var på sjön i närmare trettio år, med undantag för åren i navigationsskolorna i Mariehamn, Uleåborg och Vasa. Som tjugoåring hade Erikson avlagt understyrmansexamen och sju år senare var han sjökapten. Han återvände till Åland år 1913 där han bosatte sig i Mariehamn för att bedriva rederiverksamhet.
Under hans egentliga redarkarriär hann han äga 46 segelfartyg. Allt som allt ägde han 66 handelsfartyg åren 1913-47.
Rederiaktiebolagets arkiv består av det företagsarkiv som uppstod genom bildandet av rederiet år 1913 till dess att sjöfartsrådet Gustaf Erikson avled år 1947.
För att i ekonomiskt hänseende skydda sin rederiverksamhet enligt gängse regler skapade Gustaf Erikson enskilda rederiaktiebolag för de flesta fartyg han ägde. I dessa aktiebolag var han den enda ägaren av aktiestocken. År 1936 ombildade Erikson sitt rederi till inte mindre än 25 olika aktiebolag för att minimera de ekonomiska riskerna förknippade både med ekonomiska konjunkturer och med haverier.
Av denna anledning har den sekundära proveniensprincipen nyttjats vid ordnandet av arkivet d.v.s. den sista organisationsformen utgör namnet på arkivet. Förfaringssättet kan också förklaras genom att det var en ren teknikalitet att Erikson skapat dessa 25 aktiebolag. Han hade sin styrande hand över all verksamhet som bedrevs på samtliga fartyg, vilket arkivet i fråga på ett fördömligt sätt återger.
Gustaf Eriksons fartyg seglade på världshaven ännu under 1920-, 1930- och 1940-talen, då ång- och motorfartygen redan tagit över merparten av oceanfarten. Med Eriksons bortgång efter andra världskriget försvann också segelsfartygen i praktiken helt från oceantrafiken.
En del av arkivet har tillfallit Ålands sjöfartsmuseum. En del ägs av Mariehamns Rederi Aktiebolag. Depositionsavtal har tecknats mellan Ålands Sjöfartsmuseum och Ålands landskapsarkiv den 23.1.1985.
Mera information:
Åke Söderlund, landskapsarkivarie, Ålands landskapsarkiv, tfn 040 176 9970
K. Finska Hushållningssällskapets Arkiv (1797-1917)
K. Finska Hushållningssällskapets arkiv (1797-1917) som ägs av Åbo Akademi har tagits med i det finländska registret för Unescos Världsminnesprogram. Arkivet utgör en utmärkt nyckel till kunskap om de sociala, politiska och ekonomiska förhållanden som rådde i 1800-talets Finland och om jordbrukssamhällets förändring.
K. Finska Hushållningssällskapets verksamhet
K. Finska Hushållningssällskapet (först Kongl. FHS, fr.o.m. 1809 Kejserliga FHS t.o.m. 1917) grundades år 1797 för att förbättra Finlands ekonomi och befolkningens levnadsförhållanden. För att få en heltäckande bild av de sociala och ekonomiska förhållanden som rådde i landet inrättade sällskapet ett landsomfattande nätverk av korrespondenter. Bl.a. lantbruket, skogsvården och skolväsendet hörde till de områden sällskapet eftersträvade att utveckla. Sällskapet idkade upplysande verksamhet och gav ut populärt avfattade skrifter. Den första utkom 1789 och beskriver hur man tillverkar nödbröd av mossa. Sällskapet var även av betydelse vid etableringen av en statsadministration i landet efter 1809 och likaså när lantdagen sammankallades 1863.
En betydande arkivsamling
K. Finska Hushållningssällskapet hör till ett led av liknande ekonomiska sällskap som grundades under 1700-talet runt om i Europa. K. Finska hushållningssällskapets arkivs unika ställning kommer sig av dess omfattning. Arkivet består förutom av protokoll och korrespondens även t.ex. av vaccinationsprogram, information om förbättrad potatisskörd, utbildningens utveckling samt information över priser som sällskapet delat ut till framstående medborgare. Materialet är till största del på svenska.
Mera information:
biblioteksamanuens Martin Ellfolk, Åbo Akademis bibliotek, martin.ellfolk[@]abo.fi, tfn 02 215 4784
Mera information och en fullständig innehållsförteckning över arkivet finns på Åbo Akademis biblioteks webbplats http://www.abo.fi/bibliotek/fhs
