Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Hallitus ja valtio » Sosiaali- ja terveyspalveluissa eri sektoreiden väliselle yhteistyölle entistä enemmän tarvetta

Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Sosiaali- ja terveyspalveluissa eri sektoreiden väliselle yhteistyölle entistä enemmän tarvetta

Tiedote.
Julkaistu: 19.09.2013 klo 14:03
Julkaisija: Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäseninä olemme tottuneet siihen, että yhteiskunta huolehtii meistä iäkkäinäkin, silloin kun apua tarvitsemme. Kotikunnallahan on lain mukaan vanhuspalveluiden järjestämisvastuu. Vanhuspalvelulaissa (4 §) säädetään nyt myös siitä, että kunnan on tehtävä yhteistyötä alueensa julkisten tahojen, yritysten sekä ikääntynyttä väestöä edustavien järjestöjen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Tämä luo uudenlaista tarvetta sektoreiden väliselle yhteistyölle. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta löysimme ESR-rahoitteisessa CarePrise-projektissa, jossa kartoitettiin ikääntyviin kohdistuvaa hoivayrittäjyyttä Saksassa, Itävallassa, Puolassa, Hollannissa ja Suomessa.

 

Ympäristön fyysiset ja sosiaaliset tekijät

 

Ikääntyneen väestön hyvinvointia tukeva elinympäristö muodostuu monenlaisista asioista: erilaiset asumisen vaihtoehdot, palvelurakenteet sekä fyysisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön tekijät. Kokonaisuus jakautuu useille eri toteuttajatahoille. Kunta vaikuttaa yhdyskuntasuunnittelun kautta alueiden rakentumiseen ja esimerkiksi asuinalueiden palvelumahdollisuuksiin ja liikkumiseen. Itsenäistä liikkumista tukevat lyhyet etäisyydet palveluihin, hyvät kulku- ja liikenneyhteydet, esteettömät reitit, valaistus, riittävät levähdyspaikat (esim. penkit) ja talvella hyvä lumien raivaus ja hiekoitus. Toimivan kokonaisuuden aikaansaaminen vaatii eri sektoreiden välistä koordinointia ja yhteistyötä.

 

Palvelutalot voivat olla ikääntyneiden palvelujen solmukohtia. Itävallassa ja Hollannissa palvelutalojen tyyliset yksiköt toimivat avoimina kohtaamispaikkoina. Niiden tiloissa järjestetään tapaamisia ja erilaista harrastetoimintaa. Toiminta suunnataan pääsääntöisesti ikäihmisille, mutta sieltä löytyy myös ”60+”-ryhmiä jotka saavat käyttää tiloja kokoontumisiinsa. Päämääränä on kannustaa oman toimintakyvyn ylläpitämiseen jo hyvissä ajoin ja ehkä saada myös vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Osallistujat puolestaan saavat tapaamisilleen tilan käyttöön korvauksetta. Hollannissa kahvilakulttuuri on vahva osa elämää ja palvelutalon ruokasalin yhteydestä voi löytää kaikille avoimen kahvilan. Lähiympäristössä asuvia ikääntyneitä houkutellaan kahvilaan, osallistumaan toimintaan ja nuorempia kävijöitä toivotetaan tervetulleeksi toimimaan myös vapaaehtoisina.

 

Palvelutalojen toiminnan avaaminen ulkopuolisille on toiminnan organisoijan ja maksajan käsissä. Usein se tarkoittaa järjestöjä tai julkista sektoria. Harrastepiirien järjestäminen tuskin on mahdollista ilman vapaaehtoisia vetäjiä. Näin ollen palveluiden laajentamisessa on hyvin pian kyse eri sektoreiden välisestä yhteistyöstä. Itävallassa ja Hollannissa omaisten ja vapaaehtoisten aktiivisuus vapaaehtoistoiminnan järjestämisessä on huomattava.

 

Ammattilaisten ja epävirallisen sektorin antaman hoivan yhdistäminen

 

Kolme neljästä yli 75-vuotiaasta pärjää ilman arkea tukevia palveluita. Hoivaa ja hoitoa voimme kotona asuessamme saada läheisiltämme, omaishoitajaltamme, julkisesta kotihoidosta, yksityissektorilta tai järjestöjen kautta. Hollannissa on kotihoidon työntekijöitä, joiden tehtävänä on ammatillisen hoidon antamisen lisäksi aktivoida apua tarvitsevan omaa tukiverkostoa (mm. omaiset, naapurit, vapaaehtoiset).

 

Vapaaehtoistyön rooli ikääntyneiden kotona asumisen turvaamisessa on saamiemme tietojen mukaan paljon suurempi Puolassa, Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa. Meillä apu on oikeastaan joko perhepiirin tai ammattilaisten antamaa, vapaaehtoisuutta on suhteellisen vähän. Saksassa vapaaehtoistyöstä voidaan maksaa korvausta. Maksettava korvaus houkuttelee myös nuoria mukaan vapaaehtoistyön tekemiseen. Kun henkilö on aktiivinen ja vaikka pienen korvauksen houkuttelemana tekee vapaaehtoistyötä, hän saa siitä sosiaalista osallisuutta, taloudellista korvausta tekemästään työstä, ja tekee samalla yhteiskunnallisesti arvokasta työtä. Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista edellä kuvattua toimintamallia. Valtiovarainministeriö on vuoden 2014 talousarviossa esittänyt, että työttömät saisivat hankkia 400 euroa/ kk etuuksiaan menettämättä. Syksyn aikana näemme millaisen tuen esitys saa.

 

Ulkomaiset esimerkit herättivät ajatuksia siitä, kuinka omaisten ja ammattilaisten yhteistyötä voisi kehittää. Mainituista malleista palvelutalo antaa parhaat mahdollisuudet siihen, että omaiset voivat halutessaan tuottaa osan hoivasta (esim. siivous, pyykit, peseytyminen). Hoitokodeissa ja laitoksissa omaisten rooli voisi olla enemmän ulkoiluttamisen, lehtien lukemisen, juttuseurana olemisen tai muun ”harrastetoiminnan” järjestämisessä. Suomesta kuitenkin paljolti puuttuu kulttuuri, jossa eri sektoreiden toimijat toimisivat aktiivisesti yhteistyössä. Vaikka yhteistyön koordinointi vaatii panostusta, on se yksi varteenotettava keino turvata asiakkaille vapaa-ajan toimintaa tilanteessa, jossa hoidettavia on yhä enemmän hoitajiin nähden. Ammattihoitajien aikaa menee yhä enemmän perustarpeista huolehtiessa. Mikäli asukkaille halutaan tulevaisuudessa muutakin toimintaa, tarvitaan omaisten ja muiden vapaaehtoisten panosta.

 

Palveluja voi tuottaa useilla eri tavoilla

 

Olemme tottuneet ajattelemaan, että julkinen sektori organisoi ja tuottaa suurimman osan palveluista. Organisointivastuu ei näillä näkymin ole siirtymässä pois. Hoivaa tuottavat tai rahoittavat jossakin määrin neljä eri sektoria: julkinen, yksityinen, vapaaehtois- ja epävirallinen sektori. Ajatellaan rahoittamisen ja tuottamisen ulottuvuuksia. Neljästä tahosta saadaan näin ollen 16 eri yhdistelmää kuinka palveluja voidaan järjestää. Mahdollisuuksia on enemmän kuin olemme tottuneet ajattelemaan, vaikka kaikki vaihtoehdot eivät olekaan realistisia suomalaista järjestelmää ajatellen. Uudenlaiset yhdistelmät ovat ajankohtaisia Vanhuspalvelulain sekä muuttuvan kysynnän ja tarjonnan vuoksi.

 

Lisätietoja:

Salla Kettunen, YTM, projektipäällikkö, salla.kettunen@seamk.fi tai 040 8680140

Marita Lahti, TtM, lehtori, marita.lahti@seamk.fi tai 040 8302320

Seinäjoen ammattikorkeakoulussa voi opiskella kuudella eri koulutusalalla ja suorittaa tutkinnon 20 eri koulutusohjelmassa. SeAMKissa on noin 4500 opiskelijaa ja vuosittain lähes 500 ulkomaista opiskelijaa. Korkeakoulu on myös vahvasti mukana sekä valtakunnallisessa että maakunnallisessa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyössä.

Tutustu julkaisijan muuhun lehdistöaineistoon

Mediapankki

Julkaisijan muita tiedotteita

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs