Paavo Arhinmäki on suuttunut. Vihaiseksi hänet sai toimittajat, jotka uutisoivat iloisen perheuutisen. Ministeri ja presidenttiehdokas oli itse suunnitellut tiedottamisen toisin. Sitä emme tiedä milloin hän oli aikonut julkistaa asian, emmekä saakaan tietää koska hän on päättänyt olla puhumatta yksityisasioistaan lehtien palstoilla.
Arhinmäki elää utopiassa. Ryhtyessään puolueensa puheenjohtajaksi, kulttuuriministeriksi ja nyt presidenttiehdokkaaksi, hän itse on tehnyt valinnan yksityisyyden ja julkisuuden välillä. Poliitikko, varsinkin valtakunnan tasolla, on tänä päivänä julkisuuden henkilö. Sama koskee yritysmaailman johtohenkilöitä. Reilua tai, näin maailma tänä päivänä makaa.
Julkisuuden henkilöihin liittyvästä uutisoinnista ei ole syyttäminen pelkästään toimittajia. Suurempi vaikutin sisällöntuotantoon on lehtien lukijoiden palveleminen. Toimittajat kirjoittavat siitä mikä heidän lukijoita kiinnostaa. Todennäköisesti on monia toimittajia, joita esillä olevat uutiset eivät henkilökohtaisesti kiinnosta enempää kuin kilo turvetta, mutta kirjoitettava on, jotta aviisi käy kaupaksi. Sillä varmistetaan paitsi lehden levikki myös oma leipä.
Journalistin perustehtävä on vallanpitäjien valvonta ja yhteiskunnan eri osa-alueiden läpivalaisu. Presidenttiehdokkaan vauvauutiset eivät liity tähän perustehtävään, vaan yleiseen maailmanmenoon. Meillä tavallisilla kansalaisilla on käsitys, että julkisuuden henkilöillä ei ole oikeutta yksityiselämään. Päinvastoin olemme sitä mieltä, että meillä on oikeus tietää kaikki. Aivan kaikki. Sen sijaan, että kritiikki kohdistetaan pelkästään mediaan, olisi aiheellista käynnistää keskustelu ylipursuavasta tirkistelyvimmasta, joka meitä taviksia riivaa.
Riitta Auvinen
toimitusjohtaja
Markkinointitalo
gsm 041 533 4010
[email protected]
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1