Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) peräänkuulutti Haminan tuulivoimalapaloon liittyen, että tuulivoimaloille olisi asetetteva selkeät varoetäisyydet. Suomen Tuulivoimayhdistys (STY) haluaa tuoda keskustelussa esille, että selkeät etäisyydet muun muassa eri likkenneväyliin ja asutukseen on Suomessa jo määritetty eri ministeriöiden ja viranomaisten toimesta. Tuulivoima on hyvin turvallinen tapa tuottaa sähköä. Hajautettu tuotanto myös pitää mahdollisten onnettomuuksien mittakaavan pienenä ja paikallisena.
Suomessa on määritetty tuulivoiman turvaetäisyydet esimerkiksi teihin ja rautateihin Liikenneviraston ohjeella vuonna 2012. Suomessa tuulivoimalan ja tiestön välillä vaaditaan pääsääntöisesti pidempi välimatka kuin esimerkiksi Kanadassa, Saksassa tai Hollannissa.
Etäisyydet asutukseen määräytyvät valtioneuvoston asetuksen asettamien äänirajojen ja ympäristöministeriön laatimien äänen leviämistä mallintavien ohjeiden perusteella. Myös sosiaali- ja teveysministeriön määräykset sisämelutasoista sääntelevät osaltaan tuulivoiman sijoittumista. Puolustusvoimat puolestaan sääntelevät etäisyyttä aluevalvontasensoreihin ja liikenteen turvallisuusvirasto Trafi valvoo etäisyyksiä lentoliikenteen turvallisuuden näkökulmasta. Vaarallisten aineiden ja muiden toimintojen sijoittuminen suhteessa tuulivoimaloihin tarkastellaan tapauskohtaisesti luvitusvaiheessa.
”Tuulivoiman sijoittelu on Suomessa lainsäädäntöön ja ohjeistuksiin perustuvaa. Otkesin lausunnossaan toivomat suojaetäisyydet ovat siis jo olemassa. Tuulivoimaloiden onnettomuudet ovat hyvin harvinaisia tapahtumia”, toteaa Suomen Tuulivoimayhdistyksen järjestöpäällikkö Heidi Paalatie.
Suomessa on ollut muutamia laparikkoja, mutta näissä tapauksissa irronneet osat ovat pudonneet voimalan alle tai irrotettu hallitusti. Tuulivoimatekniikka, samoin kuin esimerkiksi lapojen materiaali, on muuttunut hyvin paljon, eikä voimaloiden lavoissa ole irtoavia osia samalla tavalla kuin aiemmilla vuosikymmenillä. Tietyillä alueilla lapoihin voi kertyä jäätä, samoin kuin siltoihin, rakennusten ja vaikkapa rekkojen katoille. Tuulivoimaloissa on teknologiaa, joka tunnistaa jään kertymisen, koska jää voi aiheuttaa epätasapainoa ja laiterikkoja vaaran lisäksi. Jäätä voidaan aktiivisesti tai passiivisesti poistaa. Tyypillisesti mahdollisesti kertynyt jää tai kuura putoaa voimalan käynnistymisvaiheessa lapojen alapuolelle.
Tuulivoimalapalot ovat nekin harvinaisia mutta mahdollisia tapahtumia. Tuulivoimaloissa on aina alkusammutuskalusto. Suurissa tulipaloissa pelastuslaitoksen tehtävänä on turvata ympäristöä. Tuulivoimaloihin on saatavilla sammutusjärjestelmiä, mutta vasta tekniikan kehittymisen myötä markkinoilta löytyy myös järjestelmiä, joista ei aiheudu vaaraa voimalassa työskenteleville tai herkille laitteistoille. Voimalapalojen pieni todennäköisyys, voimaloiden tyypillisesti syrjäinen sijainti ja voimaloiden luonne yksittäisinä hajautettuina tuotantolaitoksina huomioiden sammutusjärjestelmiä ei yleisesti ole pidetetty tarpeellisina.
Tuulivoimalan lapa painaa 10 000 – 15 000 kiloa, eikä se näin ollen lennä satojen metrien päähän missään olosuhteissa, kuten Otkesin lausunnosta voi virheellisesti tulkita. Maailmalla on tehty tutkimuksia tuulivoimalasta mahdollisesti irtoavan osien tai jään lentämisestä esimerkiki ohi kulkevalle tielle. Todennäköisyydet onnettomuuksille ovat äärimmäisen pieniä.
Lisätiedot:
Heidi Paalatie, järjestöpäällikkö
Suomen Tuulivoimayhdistys ry
P. 040 550 3858
[email protected]
Tuulivoima - Puhdasta, turvallista, suomalaista.
Suomen Tuulivoimayhdistys ry (STY) on tuulivoima-alan edunvalvontajärjestö, joka kokoaa yhteen tuulivoima-alasta kiinnostuneita yksityishenkilöitä, yrityksiä ja muita tahoja. Vuonna 1988 perustettu yhdistys jakaa tietoa, ja tukee tuulivoima-alan kehitystä ja toimintaa Suomessa. STY:llä on yli 170 yritysjäsentä ja noin 200 henkilöjäsentä, joiden yhteinen tahtotila on edistää tuulivoimarakentamista. Yritysjäsenet edustavat lukuisia eri toimialoja.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1