EU:n luonnon ennallistamisasetus haastaa uusiutuvan energian ja verkkoinfran rakentamista

EU komissio julkaisi eilen jäsenmaita velvoittava asetusehdotuksen, joka asettaa haasteita tuulivoimalle, sähköverkoille ja kaukolämmölle

Luonnon ennallistamista koskeva lainsäädäntöehdotus on osa EU:n vuoteen 2030 ulottuvaa biodiversiteettistrategiaa. Edellisen, vuoteen 2020 ulottuvan biodiversiteettistrategian tavoitteita ei saavutettu jäsenmaiden vapaaehtoisin toimin. Komissio katsoo, että unionin tason oikeudellisesti sitovat tavoitteet ovat välttämättömiä luontokadon pysäyttämiseksi.

Komissio antoi eilen jäsenvaltioita velvoittavan luonnon ennallistamista koskevan asetusehdotuksen, jossa annetaan velvoittavat tavoitteet erilaisten luontoympäristöjen ennallistamiseksi hyvää tilaan. Luontoarvoiltaan heikentyneistä alueista 30 % tulee palauttaa vastaamaan hyvän tilan määritelmää vuoteen 2030 mennessä, 60 % vuoteen 2040 ja 90 % vuoteen 2050 mennessä.

Ennallistamisen kohteena olevien luonto- ja lintudirektiivin mukaisten alueiden kokonaispinta-ala Suomessa on merkittävä. Myös luonto- ja lintudirektiiveissä mainittujen lajien elinympäristöjen tulee olla laadultaan ja määrältään riittäviä. Asetuksella kielletään luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentäminen ilman pakottavia syitä.

Energia-alalla asetus voi olla merkittävä maankäytön muutosta edellyttäville hankkeille, kuten tuulivoimalle ja voimajohtojen rakentamiselle, vaikka siinä todetaankin, että luonnon ennallistamistavoitteet tulisi sovittaa yhteen päästöttömän tuotannon lisärakentamisen kanssa. Asetus sisältää myös velvoitteen parantaa metsäekosysteemien tilaa useiden indikaattorien osalta. Nämä indikaattorit kuvaavat mm. lahopuita, ikärakennetta, metsien kytkeytyneisyyttä, metsälinnustoa sekä orgaanisen hiilen määrää maaperässä. Kun asetuksella on vaikutuksia metsätalouteen, on sillä vaikutuksia siten välillisesti myös metsäbiomassan saatavuuteen kaukolämmön energialähteenä.

Asetuksella saattaa olla vaikutuksia myös kaavoitukseen ja sitä kautta kaikkeen rakentamiseen. Epäselvyyttä asetuksen vaikutuksiin tuo sisällöllinen päällekkäisyys nykyisten suojeludirektiivien ja vesipuitedirektiivin kanssa.

• Luontokato ja luonnonympäristöjen heikentyminen on ilmastonmuutoksen rinnalla keskeinen haaste. Näiden ratkaiseminen pitää tehdä samanaikaisesti, toteaa Energiateollisuus ry:n ympäristöasiantuntija Heidi Lettojärvi. - Vaikka Suomessa ei vielä tiedetä go to –alueiden toimeenpanotapaa, on hyvä, että tavoitteiden yhteensovittamisen tarve on tunnistettu. Edelleen vaarana on, että EU pyrkii joustavoittamaan lupien saamisprosesseja uuden tuotannon rakentamiseksi, mutta monimutkaistaa niitä samanaikaisesti asettaessaan kunniainhimoisia ympäristötavoitteita, Lettojärvi toteaa.

Asetus edellyttää jäsenvaltioita kartoittamaan virtavesien esteet, joiden poistaminen auttaa asetuksen ennallistamistavoitteiden saavuttamisessa. Esteiden poistamisen EU-tason tavoitteena on vähintään 25 000 jokikilometrin ennallistaminen vapaasti virtaavaksi, kuten EU edellyttää.

• On tärkeää, että esteiden poistaminen kohdistuu asetuksen mukaisesti tarpeettomiin patoihin, eikä esimerkiksi käytössä oleviin vesivoimapatoihin, toteaa Energiateollisuus ry:n vesivoima-asiantuntija Marja Rankila. Uusiutuvaa energiaa ja sähköjärjestelmän kannalta tärkeää säätövoimaa tuottava vesivoima on päästöttömän sähköjärjestelmän kolmas kivijalka, jonka merkitys vain korostuu jatkossa, Rankila jatkaa.

Asetuksen velvoitteiden toteuttamiseksi jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset suunnitelmat, joita on työn alla muutenkin. Komissio toteuttaa ennallistamisasetuksella vuoden 2019 Green Deal -ohjelmaa ja sitä tukevaa vuonna 2020 julkaistua biodiversiteettistrategiaansa. Vuonna 2021 julkaistiin myös metsä- ja maaperästrategiat. Samoin eräiden tuotteiden markkinoille saattamista rajoittava metsäkatoaloite julkaistiin 2021. Maaperästrategiassa esitettyä terveen maaperän direktiiviä koskevat konsultaatiot on jo aloitettu ja direktiiviehdotus annetaan ensi vuonna. Fit for 55 -paketin on tarkoitus myös tukea biodiversiteettiä uusiutuvan energian kestävyyskriteerien ja LULUCF-asetuksen muutosten kautta. Biodiversiteetti on osa myös taksonomia-asetuksen kriteeristöjä.

• Energia-hankkeiden hyväksyttävyys ja toteuttamismahdollisuudet ovat yhä heikommin ennakoitavissa, toteaa Lettojärvi. Yrityksillä on varmasti hankalaa arvioida, miten tämä luontosääntely kokonaisuudessaan muuttaa liiketoimintamahdollisuuksia. Energia-alan juuri julkaistu biodiversiteettitiekartta kannustaa yrityksiä jatkamaan luontotyötä osana yritysten vastuullisuutta ja löytämään tehokkaimmat keinot biodiversiteetin edistämiseksi, Lettojärvi jatkaa.

Lisätietoja:

Heidi Lettojärvi, ympäristöasiantuntija, Energiateollisuus ry, 050 595 77 05

Marja Rankila, vesivoima-asiantintija, Energiateollisuus ry, 040 845 4373

Lisää Energiateollisuuden biodiversiteettityöstä: https://energia.fi/energiapolitiikka/biodiversiteettitiekartta/toimenpiteet_luonnon_monimuotoisuuden_edistamiseksi