Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Energia » Avaruussäätä yhä vaikea ennustaa puutteellisten havaintojen vuoksi

Suomen Akatemia

Avaruussäätä yhä vaikea ennustaa puutteellisten havaintojen vuoksi

Tiedote.
Julkaistu: 10.10.2013 klo 10:07
Julkaisija: Suomen Akatemia

Auringon koronan massapurkauksiksi kutsutut valtavat plasmapilvet (CME:t) aiheuttavat lähes kaikki merkittävät avaruusmyrskyt. Niiden ennustamiseen kehitetyt tietokonesimulaatiot ovat viime aikoina parantaneet myrskyjen ennustettavuutta, mutta se on silti yhä vaatimatonta. Tämä johtuu sekä Auringon ja Maan suuresta välimatkasta, harvasta havaintoverkosta että vaikeudesta arvioida CME:iden rakennetta, kertoo akatemiatutkija Emilia Kilpua.

Yhteiskuntamme on yhä riippuvaisempi teknologiasta jota avaruussää voi vaurioittaa. Kun plasmapilvi iskeytyy Maan magnetosfääriin, Maan lähiavaruudessa tapahtuu paljon rajuja muutoksia, muun muassa revontulialueen virroissa ja Maata ympäröivissä säteilyvöissä. Tämä saa aikaan upeita revontulinäytelmiä mutta myös haitallisia katkoksia GPS-paikannuksessa ja radioliikenteessä, häiriöitä satelliiteissa ja sähköverkossa. Siksi avaruussään ennustaminen olisi tärkeätä.

Avaruussääpalveluiden käyttäjät tarvitsisivat noin päivän verran varoitusaikaa. Siksi ennusteet joudutaan tekemään epäsuorien Aurinko-havaintojen perusteella. Maata kohti purkautuvien CME:iden suunnan ja nopeuden määrittäminen on hyvin vaikeaa. Plasmapilviä pystytään havaitsemaan luotettavasti vain noin kymmenesosan verran niiden alkutaipaleesta Auringosta Maahan. Viimeisten kunnollisten havaintojen jälkeen CME:n etenemissuunta ja nopeus voivat muuttua merkittävästi.

”Näin ollen CME, jonka on ennustettu törmäävän suoraan Maahan, voikin vain hipaista Maan magnetosfääriä ja ennustettu aktiivisuus jää olemattomaksi. Vastaavasti CME:n rata voi muuttua niin, että se yllättäen törmääkin suoraan Maahan ja aiheuttaa suuren avaruusmyrskyn. Jos CME:n magneettikenttä on pohjoiseen, ei avaruusmyrskyä synny, vaikka nopea ja voimakas CME törmäisikin suoraan Maahan. Samoin vuorovaikutus ympäröivän aurinkotuulen ja muiden CME:iden kanssa voi muuttaa merkittävästi CME:n rakennetta ja sen kykyä ajaa avaruusmyrskyjä”, kertoo Kilpua.

NASA laukaisi vuonna 2006 STEREO-luotaimia, jotka ovat mahdollistaneet plasmapilvien kuvaamisen useista eri suunnista ja parantaneet CME:iden suunnan ja nopeuden arviointia. STEREO-luotainten etäisyys muuttuu kuitenkin jatkuvasti, eikä niitä siksi voida käyttää jatkuvien avaruussääennusteiden tekemiseen. 

Helsingin yliopiston Kumpulan avaruuskeskuksessa tehdään laajasti perustutkimusta, joka hyödyntää avaruussääennusteita.  Siellä tuotetaan palveluja yhteiskunnalle, kuten aktiivisuuden tason raportointia, tulevaisuudessa myös ennusteita aurinkohavainnoista.  Kilpuan tutkimusryhmä selvittää STEREO-mittausten avulla, miten CME:t kiertyvät ja muuttavat suuntaansa Auringosta lähdettyään. 

”Erityisen mielenkiintoista on ymmärtää, miten supermyrsky voi syntyä”, Kilpua kertoo. Heinäkuussa 2012 voimakas plasmapilvi ohitti Maan, mutta osui STEREO-A luotaimeen. Purkaus oli yksi voimakkaimmista koskaan havaituista, ja sen uskotaan olleen jopa voimakkaampi kuin vuoden 1859 Carringtonin myrskyn aiheuttajan, jolloin revontulia näkyi jopa Havaijia myöten ja lennätinverkostot sekosivat pitkäksi aikaa.  Syynä supermyrskyihin on usein voimakkaasti vuorovaikuttavat plasmapilvet.

Katso Kilpuan haastatteluvideo osoitteessa https://vimeo.com/deskifi/review/76502873/abb53e756b

 

Lisätietoja antaa akatemiatutkija Emilia Kilpua, p. 09 191 50615 tai 050 4155 358,
sp. emilia.kilpua@helsinki.fi

 

Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Leena Vähäkylä
p. 029 5335 139
leena.vahakyla@aka.fi

Suomen Akatemian verkkosivut www.aka.fi

Tutustu julkaisijan muuhun lehdistöaineistoon

Mediapankki

Julkaisijan muita tiedotteita

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs