Torstaina 22. kesäkuuta 2017, klo 12.00, Ylistönrinne, YAA303
FM Juho Rajalan ympäristötieteen väitöskirjan ”Behaviour of sediment-associated silver nanoparticles and their toxicity to Lumbriculus variegatus” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä Associate Professor Henriette Selck (Roskilde University) ja kustoksena professori Jussi Kukkonen (Jyväskylän yliopisto).
Nanoteknologia hyödyntää nanohiukkasia, joilla on pienen kokonsa ansioista erityisiä ominaisuuksia. Hopeasta valmistettuja nanohiukkasia käytetään esimerkiksi urheilutekstiileissä niiden antibakteeristen ominaisuuksien ansiosta.
Käytön yhä yleistyessä, riski hopeananohiukkasten päätymisestä ympäristöön kasvaa. Jätevesien kautta hopeananohiukkaset kulkeutuvat vesistöihin, joissa ne vajoavat pintavesistä järvien pohjaan, eli sedimenttiin.
Juho Rajala tarkasteli väitöskirjassaan hopeananohiukkasten haitallisia vaikutuksia eri järvien pohjasedimenteissä. Mallieliönä tutkimuksissa käytettiin tavanomaista makeiden vesien sedimenteissä elävää Lumbriculus variegatus -harvasukamatoa.
Rajalan tulokset osoittivat, että tutkimuksessa käytetyt sedimenttiin sitoutuneet hopeananohiukkaset eivät sellaisenaan olleet haitallisia harvasukamadoille kuukauden mittaisen altistusjakson aikana. Happamat olosuhteet kuitenkin liuottivat hopeananohiukkasia ja niistä vapautui eliöille hyvin myrkyllistä liukoista hopeaa. Kaikissa Rajalan suorittamissa kokeissa liukoinen hopea oli hopeananohiukkasia myrkyllisempää.
Ympäristön kannalta huolestuttava tulos oli kuitenkin hopean kertyminen koe-eliöihin.
– Vaikka haitallisia vaikutuksia ei havaittu, sisälsivät hopeananohiukkasille altistetut harvasukamadot koejakson päättyessä huomattavia pitoisuuksia hopeaa, Rajala toteaa.
Korkeat hopeapitoisuudet saattavat olla haitallisia eliöille pidempiaikaisessa altistuksessa. Tutkimuksessa käytetyt harvasukamadot ovat myös tärkeä ravinnonlähde monille vesieliöille. On siis todennäköistä, että hopeananohiukkaset rikastuvat ravintoketjussa, eli pitoisuus esimerkiksi harvasukasmatoja syövissä kaloissa kasvaa.
Rajalan väitöskirjan tutkimustulokset antavat uutta tärkeää tietoa hopeananohiukkasten ympäristövaikutuksista ja -käyttäytymisestä.
– Tuloksia voidaan hyödyntää suoraan päätöksenteossa, mutta ennen kaikkea tulokset avaavat useita uusia tutkimuskysymyksiä, joihin tulisi vastata ennen hopeananohiukkasten päätymistä ympäristöön suuremmissa määrissä, Rajala sanoo.
Lisätietoja:
Juho Rajala, [email protected], puh. 0456737195
Viestintäharjoittelija Anni Laine, [email protected], puh. 0408054483
Juho Rajala kirjoitti ylioppilaaksi Lempäälän Lukiosta vuonna 2006. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 2011 Itä-Suomen yliopistosta (Joensuun kampus), pääaineenaan ekotoksikologia ja hydrobiologia. Ennen jatko-opintojensa aloittamista Jyväskylän yliopistossa vuonna 2013, Rajala työskenteli vuoden Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa.
Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Biological and Environmental Science numerona 331, 51 s., Jyväskylä 2017, ISSN: 1456-9701; 331 ISBN: 978-951-39-7104-5 (nid.), 978-951-39-7105-2 (PDF).
Jyväskylän yliopisto on yksi maamme suosituimmista ja tuloksellisimmista yliopistoista. Painoalamme ovat oppiminen ja opetus, luonnontieteet, kielet ja kulttuuri, liikunta ja informaatioteknologia. Olemme johtava koulutuksen asiantuntija, opettajankouluttaja, aikuiskouluttaja ja koulutusviejä. Akateemiseen yhteisöömme kuuluu 15 000 perus- ja jatko-opiskelijaa 90 maasta, 20 000 aikuisopiskelijaa ja 2 500 työntekijää. Lisätietoja: [email protected] www.jyu.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1