Huhtikuu oli maan etelä- ja länsiosissa keskiarvoa lämpimämpi, pohjoisessa lähellä keskimääräistä. Sadanta oli keskimääräistä pienempi. Lumet sulivat nopeasti lämpimän sään myötä. Huhtikuun lopussa lunta oli lähinnä maan pohjoisosassa. Järvien pinnat laskivat vielä maan keski-, itä- ja pohjoisosissa, mutta etelässä ja lännessä ne nousivat. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan jokien virtaamahuiput jäivät keskimääräistä pienemmiksi. Lapissa jokien virtaamat ovat vasta nousussa. Pohjaveden pinnat vaihtelivat keskimääräisen molemmin puolin. Routaa oli lähes koko maassa keskimääräisesti. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopussa. Lapin järvissä jäätä on vielä paksulti.
Huhtikuussa satoi 5–35 mm eli tavallista vähemmän. Vähiten satoi etelä- ja lounaisrannikolla. Näillä alueilla sadanta oli vain viidenneksen huhtikuun keskiarvosta. Etenkin kuukauden loppupuoli oli maan etelä- ja keskiosassa lämmin ja poutainen, mutta pohjoisessa kertyi sadetta myös tuolloin.
Lämpimien säiden myötä lumet sulivat Etelä- ja Länsi-Suomessa nopeasti huhtikuun alkupuolella. Huhtikuun puoliväliin mennessä maa oli paljas Lounais-Suomessa ja Uudellamaalla, ja kuukauden lopussa lumettoman alueen raja oli noussut jo noin Kalajoki–Kuopio–Kitee-linjalle. Kuukauden lopulla sää lämpeni myös pohjoisessa, ja lumet alkoivat sulaa nopeasti pohjoisinta Lappia myöten. Sulanta oli paikoin jopa 20 mm vuorokaudessa. Oulun läänin länsiosassa ja Lounais-Lapissa lumen vesiarvo oli huhtikuun lopussa enää alle 40 mm (kg/m2), mutta Luoteis-Lapissa ja Oulun läänin itäosassa lumikuorma oli edelleen paikoin yli 150 kg/m2. Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa lumen vesiarvo oli huhtikuun lopussa enimmillään 30 mm.
Katso kartta:
Lumen sulaminen käänsi vedenkorkeudet nousuun. Lounais- ja Etelä- Suomessa vedenkorkeuden huippu saavutettiin kuukauden alkupuolella, minkä jälkeen vedenpinnat jälleen laskivat. Kuukauden lopussa vedenkorkeudet olivat näillä alueilla lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja tai hieman niiden alapuolella. Maan keski- ja itäosissa sekä Oulun läänissä vedenpinnat kääntyivät nousuun vasta huhtikuun lopulla. Saimaalla lumen sulamisen vaikutus oli se, että pinnan lasku pysähtyi kuukauden lopulla. Lapin järvissä vedenpintojen nousu on vasta alkamassa, ja vedenkorkeudet ovat lähellä ajankohdan keskiarvoja. Muualla pienten järvien vedenkorkeudet olivat huhtikuun lopussa yleisesti keskimääräisiä tai hieman alhaisempia, mutta monissa suurissa järvissä, kuten Saimaalla, vesi oli edelleen huomattavan korkealla. Maan etelä- ja länsirannikon joissa huhtikuun alun virtaamahuiput jäivät keskiarvoa pienemmiksi. Etelä-Pohjanmaalla virtaamat olivat maksimissaan kuukauden puolivälissä, ja Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla huhtikuun lopulla. Virtaamahuiput olivat enintään keskimääräisiä. Päävesistöistä Vuoksen ja Oulujoen kuukauden keskivirtaamat olivat keskimääräistä suurempia, Kemijoessa ja Kymijoessa lähellä tavanomaista ja Kokemäenjoessa sen alle.
Katso kartta:
Pohjavedet nousivat Etelä- ja Länsi-Suomessa lumen sulamisen myötä ja niiden korkeus oli 5–30 cm yli ajankohdan keskimääräisen. Keski- ja Itä-Suomessa pinnat ovat nousseet vähän, mutta ovat silti 5–30 cm alle tavanomaisen. Näillä alueilla pohjavesien nousu on kylmästä keväästä johtuen viivästynyt. Kainuussa, Koillismaalla ja Etelä-Lapissa pinnat ovat 0–15 cm yli ajankohdan keskiarvon. Pohjois-Lapissa pohjaveden korkeudet ovat lähellä keskiarvoa. Suurissa pohjavesimuodostumissa pohjaveden pinnat ovat 20–60 cm ajankohdan keskimääräisen yläpuolella runsassateisen loppuvuoden jäljiltä.
Katso kartta:
Routakerros saavutti huhtikuussa lähes koko maassa keskimääräisen paksuuden. Etelästä routa oli sulanut huhti-toukokuun vaihteessa. Muualla maassa routa sulaa vähitellen kevään edetessä. Pohjois-Lapissa routaa oli keskimääräistä vähemmän leudosta talvesta johtuen.
Maan eteläosassa järvijäät alkoivat ohentua huhtikuun alkupuolella, maan keskiosassa ja Oulun läänissä kuukauden puolivälin jälkeen. Lämpimän jakson aikana jäät sulivat jopa parilla sentillä päivässä. Maan eteläosan järvistä jäät lähtivät huhtikuun lopulla. Edellisvuosista poiketen jäänlähtö ei ollut tänä keväänä erityisen aikainen, vaan lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Lapissa jäät kasvoivat vielä huhtikuun loppupuolelle saakka. Huhtikuun lopussa jäätä oli vielä maan itä-, keski- ja pohjoisosassa. Jäänpaksuus oli Lapissa 40–90 cm ja muualla alle 55 cm. SYKE varoittaa heikoista jäistä maan keskiosassa ja Oulun läänissä. Lapissa jokijäät ovat lähdössä ja myös järvijäät ovat alkaneet paikoin ohentua.
Jäidenlähdön jälkeen etelän pienten järvien pintaveden lämpötilat nousivat nopeasti lämpimän sään myötä. Vappuaattona matalan Tuusulanjärven pintavesi oli 10-asteista, suuremmissa järvissä vedet olivat selvästi sitä viileämpiä.
Lumen sulamisesta aiheutuvat virtaamahuiput ovat Pohjois-Pohjanmaalla Iijoella ja Lapissa Ounasjoella sekä Kemijoella seuraavan viikon aikana ja muualla Lapissa ne ajoittuvat toukokuun puolenvälin tienoille. Etelä- ja Lounais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rannikkojoissa virtaamat ovat jo laskeneet ja pysyvät lähiviikkoina pieninä, Järvi-Suomen suuret järvet taas ovat kääntyneet nousuun.
Lapissa Simojoen virtaamat ovat parhaillaan suurimmillaan ja Ounasjoen ja Kemijoen virtaamahuippu on seuraavan viikon aikana. Näiden jokien virtaamahuiput ovat jäämässä hieman keskimääräistä pienemmiksi. Muiden Lapin jokien virtaamat ovat nousussa ja virtaamien ennustetaan olevan suurimmillaan Tornionjoessa, Muonionjoessa, Tenojoessa ja Ivalojoessa toukokuun puolenvälin tienoilla. Lumen sulamistulvasta ennustetaan tällä hetkellä keskimääräistä tai sitä pienempää, mutta sulamisajan sateet ja lämpötila sekä mahdolliset jääpadot vaikuttavat merkittävästi tulvien suuruuteen. Inarin pinta on kääntymässä nousuun lähipäivinä.
Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla Oulujoen eteläpuolella jokien virtaamat ovat jo laskeneet huhtikuun lopun virtaamahuipun jäljiltä. Sateet voivat tilapäisesti nostaa virtaamia lähipäivinä hieman, mutta sitten virtaamien lasku taas jatkuu. Pohjois-Pohjanmaalla Iijoella ja Kiiminkijoella virtaamahuippu saavutetaan seuraavan viikon aikana ja virtaamista ennustetaan Iijoella keskimääräisiä ja Kiiminkijoella hieman keskimääräistä pienempiä. Sulamisajankohdan sää kuitenkin vaikuttaa ratkaisevasti tulvan suuruuteen, samoin mahdolliset jääpadot, jotka voivat nostaa vedenpintaa jopa metrillä.
Oulujoen vesistöalueella virtaamat ovat kasvussa ja vedenkorkeudet nousevat toukokuussa. Alueen säännösteltyjen järvien pinnat nousevat touko-kesäkuussa tavanomaiselle kesätasolleen. Luonnontilaiset järvet ovat kääntyneet nousuun ja niiden toukokuun puolen välin tienoille ajoittuvista vedenkorkeuden maksimeista ennustetaan tällä hetkellä keskimääräisen suuruisia tai paikoin hieman suurempiakin.
Saimaalla vedenpinnan lasku on pysähtynyt. Vedenkorkeuden ennustetaan pysyvän nykytasolla tai nousevan 5–10 cm toukokuun loppuun mennessä. Saimaan juoksutus pidettäneen 800 m3/s:ssä kesäkuun alkupuolelle asti, jolloin vedenkorkeus on todennäköisesti jo tavoitevyöhykkeen sisällä. Vuoksen vesistön latva-alueilla jokien virtaamat ja järvien pinnat ovat kääntyneet nousuun. Pielinen ja Kallavesi nousevat kevään maksimikorkeuteen toukokuun lopulla.
Kymijoen vesistössä useimpien järvien vedenkorkeudet lähtivät nousuun viime viikolla ja nousevat alkukesäksi ajankohdan keskimääräiselle tasolle. Päijänteen kevättulovirtaama jää keskimääräistä pienemmän lumen vesiarvon ja vähäisen kevätsadannan takia tavanomaista pienemmäksi. Päijänteen vedenpinta on nousussa ja vielä toistaiseksi tavanomaista ylempänä, mutta ero ajankohdan keskimääräiseen pienenee toukokuun aikana. Ellei poikkeuksellisen runsaita sateita tule, nousee Päijänteen pinta tyypilliseen kesäkorkeuteen, jos nykyisellä juoksutuksella jatketaan.
Etelä- ja Lounais-Suomen jokien virtaamat ovat pääosin laskussa. Kokemäenjoen virtaama pysynee loppukevään ja alkukesänkin tavanomaista pienempänä ja vesistön vesitilanne tavanomaista kuivempana, ellei touko-kesäkuun sää ole poikkeuksellisen sateinen. Kokemäenjoen vesistön suurten luonnontilaisten järvien Längelmäveden ja Tarjanteen vedenkorkeuksien nousu on lumen vähyydestä ja kevään vähäsateisuudesta johtuen jäämässä tavanomaista pienemmäksi. Vedenkorkeudet kääntyvät jo toukokuun lopulla laskuun, ja jos kesästä tulee vähäsateinen, vedenkorkeudet laskevat selvästi tavanomaista alemmaksi.
Jos kevät jatkuu vähäsateisena, saattavat pohjaveden pinnat laskea paikoin selvästi Etelä- ja Länsi-Suomen pienissä pohjavesimuodostumissa. Itä-Suomessa lumen sulamisvedet nostavat pohjaveden pinnat todennäköisesti yli keskimääräisen. Muualla maassa pohjaveden pintojen nousu jäänee keskimääräistä pienemmäksi.
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 541, [email protected]
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 561 5533, [email protected]
Hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 831 9165, [email protected]
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0400 148 603, [email protected]
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 740 2549, [email protected] [risto.p.makinen]
Tutkija Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 353 9329, [email protected]
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 561 5533, [email protected]
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0400 148 545, [email protected]
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1