LK Anne Kerola väittelee 6.5. kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Epidemiology of comorbidities in early rheumatoid arthritis with emphasis on cardiovascular disease". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Haartman-instituutti, luentosali 1, Haartmaninkatu 3, Helsinki.
Vastaväittäjänä on professori Tore Kvien Oslon yliopistosta, ja kustoksena toimii professori Tuomo Nieminen, joka on myös yksi väitöskirjatyön ohjaajista. Väitöskirjatyön ohjaajina ovat toimineet myös professori Markku Kauppi ja dosentti Tuomas Kerola Päijät-Hämeen keskussairaalasta.
Tietoa väittelijästä
Anne Kerola on syntynyt Hollolassa 10.11.1990, ja hän kirjoitti ylioppilaaksi Hollolan lukiosta keväällä 2009. Syksyllä 2009 hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Väitöskirjatyötään nivelreuman liitännäissairauksista hän on tehnyt vuodesta 2011 lääketieteen perusopintojen ohella.
Yhteystiedot:
puh.: +358503600550
email: [email protected]
Liitännäissairaudet kuormittavat nivelreumapotilaita jo taudin varhaisvaiheessa
Kansallisiin rekisteriaineistoihin perustuvassa väitöskirjatyössä osoitettiin, että liitännäissairaudet, erityisesti sydän- ja verisuonitaudit, kuormittavat nivelreumapotilaita jo tautia diagnosoitaessa, ja että tällä ylimääräisellä sairauskuormalla on tärkeitä vaikutuksia potilaiden työkykyyn ja kuolleisuuteen. Havaintomme korostavat huolellisen liitännäissairauksien kartoituksen, ehkäisemisen ja hoidon tärkeyttä jo nivelreuman varhaisvaiheessa.
Väitöskirjatutkimuksessa saatiin selville, että sepelvaltimotaudin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan (hypotyreoosin) riski oli nivelreumapotilailla lisääntynyt jo taudin alkaessa. Vuosina 2000-2007 Suomessa diagnosoitujen 7209 nivelreumapotilaan joukossa sepelvaltimotauti oli 10 % yleisempi ja hypotyreoosi 50 % yleisempi kuin Suomen väestössä jo taudin toteamishetkellä. Liitännäissairauksien suhteellinen riski näytti olevan erityisen korkea nuoremmissa ikäryhmissä, ja hypotyreoosi oli jopa 2,5 kertaa yleisempi 20-49-vuotiailla naispuolisilla nivelreumapotilailla kuin saman ikäisessä suomalaisessa naisväestössä. Tutkimustulosten valossa rutiininomainen sydän- ja verisuonitautiriskin arvio kannattaisi tehdä nivelreumapotilaille jo taudin toteamisvaiheessa, ja heiltä olisi hyvä määrittää myös kilpirauhasarvot herkästi.
Vaikka itse nivelreuma aiheuttaa edelleen valtaosan nivelreumapotilaiden työkyvyttömyyseläkkeistä, myös psykiatrisilla sairauksilla ja sydänsairauksilla on merkitystä potilaiden työkyvyn kannalta: 7831 työikäisen nivelreumapotilaan joukossa nivelreuman aiheuttamien työkyvyttömyyseläkkeiden ilmaantuvuuskertymä oli yhdeksän vuoden seurannassa 12 %, kun taas psykiatristen sairauksien ja sydän- ja verisuonitautien kohdalla vastaavat luvut olivat pienemmät, 1,3 % ja 0,5 %. Huomattavaa oli se, että sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden riski oli lähes kaksinkertainen väestötasoon verrattuna.
Sydän- ja verisuonitaudit olivat 14878 nivelreumapotilaan joukossa yleisin kuolemansyy: vuosina 2000-2008 kuoli 1157 potilasta, joista 501:n (43 %) peruskuolemansyynä oli sydän- ja verisuonitauti. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus ei kuitenkaan ollut väestötasoa korkeampi ensimmäisinä nivelreuman toteamista seuraavina vuosina.
Tutkimuksen toteuttamiseksi hyödynnettiin useita kansallisia suomalaisia rekisteriaineistoja. Lähes kaikki Suomessa vuosina 2000-2007 diagnosoidut nivelreumapotilaat ja heillä todetut liitännäissairaudet tunnistettiin Kelan erityiskorvattavuusrekisteristä. Tietoa työkyvyttömyyseläkkeistä, kuolemansyistä ja lääkehoidoista saatiin Eläketurvakeskuksen rekistereistä, Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisteristä ja Kelan reseptirekisteristä. Vertasimme päätetapahtumien yleisyyttä nivelreumapotilaiden joukossa iältään ja sukupuoleltaan vastaavan Suomen väestön lukuihin.
Päijät-Hämeen suurin sosiaali- ja terveysalan palveluntuottaja ja työnantaja. Intohimona hyvinvointi. Potilaan ja asiakkaan etu edellä www.phsotey.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1