Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on julkistanut tänään uudet arvionsa amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttäjien määrästä Suomessa. Arvion mukaan heitä on 18 000–30 000. Tästä määrästä amfetamiinien ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan 11 000–18 000 ja opioidien ongelmakäyttäjiä 13 000–15 000.
Uuden tilastollisen arvion mukaan amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttäjiä olisi jopa kolmanneksen verran enemmän kuin tätä edeltäneessä, vuonna 2005 tehdyssä arviossa. Tosin rekisterikäytännöt ovat muuttuneet, eivätkä nyt julkistetut arviot ole THL:n mukaan suoraan vertailukelpoisia vuoden 2005 lukuihin.
Ongelmakäyttäjistä noin puolet on Etelä-Suomessa ja kolmannes pääkaupunkiseudulla. Heistä lähes puolet on 25–34-vuotiaita. Naisia on noin kolmannes. Sekakäyttö on ongelmakäyttäjillä yleistä.
Nykyiset palvelutarpeen arviot ovat perustuneet pitkälti THL:n vuoden 2005 arvioon ongelmakäyttäjien määrästä. Tämän vuoksi huumeiden käytön muutokset on huomioitava pikaisesti nykyisessä palvelutuotannossa ja tulevassa sote-uudistuksessa.
Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttäjät hyötyisivät palveluista, jos niitä olisi heille tarjolla. Huumehoidossa monipuoliset palvelut ovat tärkeitä, sillä ongelmakäyttäjät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Tarjolla pitää olla erityisesti matalan kynnyksen palveluja, joiden kautta huumeidenkäyttäjät on mahdollista saada kuntouttavien palveluiden piiriin varhaisessa vaiheessa. Varhaisella väliintulolla voidaan parhaiten estää huumeiden käyttöön liittyviä vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia seurauksia.
Erityisen huolestuttava on naisten korkea osuus etenkin nuorimmassa opioidien ongelmakäyttäjien ikäryhmässä. THL:n arvion mukaan opioidien ongelmakäyttäjänaisista 45 prosenttia on 15–24-vuotiaita. Erityisesti naisille suunnattuja huumehoitopalveluja ei ole tällä hetkellä riittävästi. Sama pätee myös nuoriin yleisesti.
Opioidien ongelmakäyttäjien kasvanut määrä asettaa paineita korvaushoidon järjestämiselle hoitoa tarvitsevien määrän kasvaessa. Korvaushoidon määrää ei saa lisätä hoidon sisällön kustannuksella esimerkiksi tarjoamalla haittoja vähentävää hoitoa siten, että kyse on lähinnä lääkehoidosta. Korvaushoidon tulisi sisältää aina myös psykososiaalista kuntoutusta. Kun todellista mahdollisuutta muutokseen ei ole hoidon kuntouttavien elementtien puuttuessa, suurena riskinä on potilaan tilan kroonistuminen.
Lisätietoja:
Johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki, A-klinikkasäätiö, p. 040 5731 083, kaarlo.simojoki(at)a-klinikka.fi
A-klinikkasäätiön hoito- ja kuntoutuspalvelut, ehkäisevä päihdetyö ja asiantuntijapalvelut vähentävät päihdehaittoja ja muita psykososiaalisia ongelmia. Samalla A-klinikkasäätiö parantaa päihdeongelmaisten ja heidän läheistensä asemaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1