Tasa-arvolain muutos vuonna 2005 on laittanut vauhtia työpaikkojen tasa-arvosuunnitteluun. Seuraavaksi on kiinnitettävä huomiota suunnitelmien laatuun. Visiot tulee korvata konkreettisilla tasa-arvoteoilla. Palkkakartoitus on suunnitelman hankalin osa.
Nämä tulokset käyvät ilmi sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamasta ja Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen tekemästä tutkimuksesta "Työpaikan tasa-arvosuunnitelma ja palkkakartoitus. Tutkimus suunnitteluvelvoitteen toteutumisesta sekä suunnitelmien ja kartoitusten laadusta", joka julkistettiin keskiviikkona 24. maaliskuuta Helsingissä.
Tasa-arvosuunnitteluvelvoite koskee vähintään 30 työntekijän työpaikkoja. Tasa-arvosuunnitelmia on tehty eniten julkisella sektorilla, valtiolla 86 ja kuntasektorilla 70 prosentilla työpaikoista. Yksityisellä sektorilla ja kirkon piirissä reilulla puolella työpaikoista on voimassa oleva tasa-arvosuunnitelma. Vähiten suunnitelmia on tehty pienillä työpaikoilla.
"Tasa-arvosuunnitelma on väline, ei tavoite. Tasa-arvosuunnitelmilla on pystytty vaikuttamaan. Parhaiten myönteiset vaikutukset näkyvät muun muassa työn ja perheen yhteensovittamisessa sekä syrjinnän ja häirinnän ehkäisyssä", totesi tasa-arvoministeri Stefan Wallin tutkimuksen julkistamistilaisuudessa.
Palkkakartoituksen on tehnyt 60 prosenttia tutkituista työpaikoista. Tutkimustulokset osoittavat, että työpaikoilla on usein epäselvää, miten kartoitus tulee tehdä ja mihin tietoja käyttää. Osa henkilöstön edustajista ei saa riittävästi tietoa palkoista. Jos palkka-analyysiä ei tehdä kunnolla, ei päästä kiinni palkkaerojen todellisiin syihin eikä korjaamaan perusteettomia eroja. Tasa-arvolaissa ja samapalkkaisuusohjelmassa palkkakartoitus on tärkeä keino kuroa umpeen naisten ja miesten palkkaeroa.
Ministeri Wallin peräänkuulutti yrityksiltä ja työmarkkinajärjestöiltä lisää ponnistuksia suunnitelmien laadun parantamisessa. "Tasa-arvosuunnittelu on edennyt merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana. Vielä on kuitenkin paljon haasteita jäljellä suunnitelmien laadun parantamisessa ja pienten yritysten aktiivisuuden lisäämisessä. Peräänkuulutankin tässä yrityksiltä ja työmarkkinajärjestöiltä vielä lisää ponnistuksia. Tämä on yhteinen asiamme", ministeri Wallin totesi.
Kansallista, yksityisen ja julkisen sektorin kattavaa tutkimusta tasa-arvosuunnittelusta ei ole aiemmin tehty. Nyt julkaistu raportti tarjoaa tietoa tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten määrästä ja laadusta sekä työnantajien että henkilöstön edustajien näkökulmasta. Tasa-arvolain toimivuutta arvioidaan myös työmarkkinajärjestöjen näkökulmasta.
Sosiaali- ja terveysministeriö antoi eduskunnalle selvityksen tasa-arvolain toimivuudesta helmikuussa 2010. Tutkimuksen tietoa käytettiin selvityksen taustatietona. Tuloksia hyödynnetään myös samapalkkaisuusohjelman toimissa.
Tutkija Katja Uosukainen, Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus, puh. 03 3551 7874
Samapalkkaisuusohjelman koordinaattori Outi Viitamaa-Tervonen, STM, puh. 09 160 73170
Muualla palvelussamme http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1488813 (STM:n selvityksiä 2010:7)
Tasa-arvolain muutos vuonna 2005 on laittanut vauhtia työpaikkojen tasa-arvosuunnitteluun. Seuraavaksi on kiinnitettävä huomiota suunnitelmien laatuun. Visiot tulee korvata konkreettisilla tasa-arvoteoilla. Palkkakartoitus on suunnitelman hankalin osa.
Nämä tulokset käyvät ilmi sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamasta ja Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen tekemästä tutkimuksesta "Työpaikan tasa-arvosuunnitelma ja palkkakartoitus. Tutkimus suunnitteluvelvoitteen toteutumisesta sekä suunnitelmien ja kartoitusten laadusta", joka julkistettiin keskiviikkona 24. maaliskuuta Helsingissä.
Tasa-arvosuunnitteluvelvoite koskee vähintään 30 työntekijän työpaikkoja. Tasa-arvosuunnitelmia on tehty eniten julkisella sektorilla, valtiolla 86 ja kuntasektorilla 70 prosentilla työpaikoista. Yksityisellä sektorilla ja kirkon piirissä reilulla puolella työpaikoista on voimassa oleva tasa-arvosuunnitelma. Vähiten suunnitelmia on tehty pienillä työpaikoilla.
"Tasa-arvosuunnitelma on väline, ei tavoite. Tasa-arvosuunnitelmilla on pystytty vaikuttamaan. Parhaiten myönteiset vaikutukset näkyvät muun muassa työn ja perheen yhteensovittamisessa sekä syrjinnän ja häirinnän ehkäisyssä", totesi tasa-arvoministeri Stefan Wallin tutkimuksen julkistamistilaisuudessa.
Palkkakartoituksen on tehnyt 60 prosenttia tutkituista työpaikoista. Tutkimustulokset osoittavat, että työpaikoilla on usein epäselvää, miten kartoitus tulee tehdä ja mihin tietoja käyttää. Osa henkilöstön edustajista ei saa riittävästi tietoa palkoista. Jos palkka-analyysiä ei tehdä kunnolla, ei päästä kiinni palkkaerojen todellisiin syihin eikä korjaamaan perusteettomia eroja. Tasa-arvolaissa ja samapalkkaisuusohjelmassa palkkakartoitus on tärkeä keino kuroa umpeen naisten ja miesten palkkaeroa.
Ministeri Wallin peräänkuulutti yrityksiltä ja työmarkkinajärjestöiltä lisää ponnistuksia suunnitelmien laadun parantamisessa. "Tasa-arvosuunnittelu on edennyt merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana. Vielä on kuitenkin paljon haasteita jäljellä suunnitelmien laadun parantamisessa ja pienten yritysten aktiivisuuden lisäämisessä. Peräänkuulutankin tässä yrityksiltä ja työmarkkinajärjestöiltä vielä lisää ponnistuksia. Tämä on yhteinen asiamme", ministeri Wallin totesi.
Kansallista, yksityisen ja julkisen sektorin kattavaa tutkimusta tasa-arvosuunnittelusta ei ole aiemmin tehty. Nyt julkaistu raportti tarjoaa tietoa tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten määrästä ja laadusta sekä työnantajien että henkilöstön edustajien näkökulmasta. Tasa-arvolain toimivuutta arvioidaan myös työmarkkinajärjestöjen näkökulmasta.
Sosiaali- ja terveysministeriö antoi eduskunnalle selvityksen tasa-arvolain toimivuudesta helmikuussa 2010. Tutkimuksen tietoa käytettiin selvityksen taustatietona. Tuloksia hyödynnetään myös samapalkkaisuusohjelman toimissa.
Tutkija Katja Uosukainen, Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus, puh. 03 3551 7874
Samapalkkaisuusohjelman koordinaattori Outi Viitamaa-Tervonen, STM, puh. 09 160 73170
Antalet jämställdhetsplaner har ökat i och med reformen av jämställdhetslagen år 2005. När det gäller kvaliteten på jämställdhetsplanerna finns det dock fortfarande en del kvar att förbättra. Visionerna bör ersättas med konkreta jämställdhetsåtgärder. Lönekartläggningen är den svåraste delen av jämställdhetsplanen.
Dessa resultat framgår av rapporten "Jämställdhetsplan och lönekartläggning på arbetsplatsen" (Undersökning av efterlevnaden av kravet på jämställdhetsplanering samt kvaliteten på planerna och kartläggningarna) som har finansierats av social- och hälsovårdsministeriet och genomförts av Forskningscentralen för arbetslivet vid Tammerfors universitet. Rapporten publicerades onsdagen den 24 mars i Helsingfors.
Enligt lagen måste arbetsgivare som har minst 30 anställda upprätta en jämställdhetsplan. Inom den offentliga sektorn har man upprättat flest jämställdhetsplaner. 86 procent av de statliga arbetsplatserna och 70 procent av arbetsplatserna inom kommunsektorn har en jämställdhetsplan. Inom den privata sektorn och kyrkan har ungefär hälften av arbetsplatserna en jämställdhetsplan. Minst jämställdhetsplaner har man upprättat inom små arbetsplatser.
"Jämställdhetsplanen är ett medel, inte ett mål. Det går att påverka med hjälp av jämställdhetsplanerna. Störst inverkan har planen på möjligheten att kombinera familj och arbetsliv och när det gäller att förebygga diskriminering och trakasserier", konstaterade jämställdhetsminister Stefan Wallin vid lanseringstillfället för publikationen.
60 procent av arbetsplatserna som deltog i undersökningen har gjort en lönekartläggning. Enligt forskningsresultaten är det på arbetsplatserna ofta oklart hur en kartläggning ska utföras och till vad informationen ska användas. En del av personalrepresentanterna får inte tillräcklig information om lönerna. Om man inte gör en grundlig löneanalys går det inte heller att få reda på de verkliga orsakerna till löneskillnaderna och korrigera de skillnader som är omotiverade. Inom ramen för jämställdhetslagen och likalönsprogrammet är lönekartläggningen en viktig metod för att minska löneskillnaderna mellan kvinnor och män.
Minister Wallin efterlyste större ansträngningar av företag och arbetsmarknadsorganisationer för att förbättra kvaliteten på planerna. "Det har gjorts märkbara framsteg inom jämställdhetsplaneringen under de senaste åren. Utmaningarna är ändå fortfarande många när det gäller att förbättra kvaliteten på planerna och öka aktiviteten bland små företag. Jag efterlyser därför nu ytterligare ansträngningar av företag och arbetsmarknadsorganisationer. Detta är vår gemensamma sak", konstaterade minister Wallin.
En riksomfattande undersökning om jämställdhetsplaneringen inom den privata och offentliga sektorn har inte gjorts tidigare. Rapporten innehåller fakta om antalet jämställdhetsplaner och lönekartläggningar samt om kvaliteten ur både arbetsgivarnas och personalrepresentanternas synvinkel. I utredningen utvärderas också hur väl jämställdhetslagen fungerar ur arbetsmarknadsorganisationernas perspektiv.
Social- och hälsovårdsministeriet gav i februari 2010 till riksdagen en redogörelse om hur jämställdhetslagen fungerar. Forskningsresultaten i rapporten användes som bakgrundsinformation för redogörelsen. Resultaten utnyttjas också i likalönsprogrammet.
forskare Katja Uosukainen, Forskningscentralen för
arbetslivet vid Tammerfors universitet, tfn (03) 3551 7874
koordinator för likalönsprogrammet Outi Viitamaa-Tervonen, SHM,
tfn (09) 160 73170
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1