Oulun yliopisto
Humanistinen tiedekunta: historia ja Trans-Atlantic Impacts -tutkimusryhmä
Tiedote 3.10.2016
Sioux-intiaanien entisille alueille Yhdysvaltain maantieteelliseen keskipisteeseen ehdotettiin vuonna 1940 perustettavaksi suomalaispakolaissiirtokunta. Hanketta ajoi etelädakotalainen republikaanien kongressiedustaja Francis Higbee Case.
Tämän uuden löydöksen esitti Oulun yliopiston kansainvälisten suhteiden ja informaatioverkostojen historian dosentti Henry Oinas-Kukkonen Turussa kansainvälisessä FinnForum XI: Transnational Finnish Mobilities -konferenssissa viime torstaina 29.9.2016. Hän tutkii yhdysvaltalaisten ehdotuksia suomalaispakolaisten siirtämisestä Atlantin toiselle puolelle ja on aiemmin julkistanut tuloksia ehdotuksista siirtää heitä Alaskaan. Oinas-Kukkosen mukaan talvisodan evakkoon ajamia suomalaisia ei pidetty Yhdysvalloissa pelkästään sopivimpina Alaskan uudisasuttajina vaan myös harvaanasutun Etelä-Dakotan Butten piirikunnan mahdollisina kehittäjinä.
Keväällä 1940 etelädakotalainen asianajaja Alexander Urho Rentto kehotti ystäväänsä kongressiedustaja Casea auttamaan vanhempiensa kotimaata. Hän muistutti syksyn vaaleihin valmistautuvaa Casea hänen vaalipiirissään jo olevista suomalaistaustaisista asukkaista.
Yksityiskohtaisemmat perustelut suomalaispakolaisten päästämiselle Yhdysvaltoihin Case sai 70-vuotiaalta iowalaiselta lehtimieheltä Frederick Wilson Meyersiltä, joka vielä viimeisinä elinkuukausinaan jaksoi huolehtia kodeistaan paenneiden suomalaisten hädästä. Case esitti Meyersin ideat sisäministeri Harold L. Ickesille. Tarkoitus oli laittaa toimeen ”yksi maailmanhistorian suurimmista tunnetuista minkään kansakunnan suorittamista humanitäärisistä operaatioista”.
American Legion -veteraanijärjestön etelädakotalainen komentaja R. P. Harmon halusi Casen ajavan läpi hankkeen suomalaispakolaisten siirtämiseksi nimenomaan Amerikan maantieteellisen keskipisteen, Belle Fourchen kaupungin, liepeillä olevaan Fruitdaleen. Dosentti Oinas-Kukkosen tutkimuksen mukaan siirron piti hyödyttää alueen suurta kasteluhanketta ja sokeritehdasta. Kokonainen suomalaispakolaissiirtokunta asuttaisi myös autiotiloja, jotka eivät olleet onnistuneet houkuttelemaan amerikkalaisia muuttamaan alueelle.
Sisäministeriö muistutti Casea siitä, että suomalaispakolaisten asia oli osa kongressiin jumiutunutta pakolaisongelman ratkaisupakettia. Suomessa puolestaan niin sanottu siirtoväki asutettiin pika-asutuslain avulla kotimaahan. Myöhemmin Belle Fourchen ja Fruitdalen alueelle rahdattiin tilapäistyövoimaksi saksalaissotavankeja, mikä ei kuitenkaan ollut toimiva ratkaisu seudun kehittämiseksi ja väkiluvun kasvattamiseksi. Nykyään Fruitdalen kaupungissa on vain 64 asukasta.
”Yksi maailmanhistorian suurimmista tunnetuista minkään kansakunnan suorittamista humanitäärisistä operaatioista” oli esitetty ja koetettu toteuttaakin, ja vaikka se ei tuonutkaan Yhdysvaltain keskipisteeseen ja sen preerialle toivottua ja kukoistavaa suomalaispakolaisten ”Fruitdalen hedelmälaaksoa”, usko suomalaisten arvoihin ja kykyihin sekä niiden hyödyntämiseen oli hämmästyttävän kova, dosentti Oinas-Kukkonen toteaa.
Lisätietoja:
Dosentti Henry Oinas-Kukkonen, Oulun yliopisto, humanistinen tiedekunta, historia ja Trans-Atlantic Impacts -tutkimusryhmä
Puh. 0294 48 3319 (työpuhelin), (08) 553 2846, gsm 040 5771 763 (salainen)
Sähköposti: [email protected]
http://www.oulu.fi/historia/henkilokunta/oinas-kukkonen-henry
* * * * * * * * * *
Oulun yliopisto
Viestintä, markkinointi ja yhteiskuntasuhteet
PL 8000
90014 Oulun yliopisto
[email protected]
0294 484 091
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1