Hirvieläinten näivetystauti (CWD, Chronic Wasting Disease) kuuluu vaarallisiin eläimillä ja ihmisillä esiintyviin TSE-ryhmän tauteihin (tarttuva sienimäinen aivorappeuma, Transmissible Spongiform Encephalopathy), joille on tyypillistä keskushermostossa tapahtuvat rappeumamuutokset ja pitkä itämisaika.
Tautikartoitus yhteistyössä metsästäjien kanssa
CWD -tauti on aiheuttanut esiintymäalueillaan
Yhdysvalloissa ja Kanadassa suuret taloudelliset tappiot
kauristarhaukselle ja metsästykselle sekä käynnistänyt mittavat taudin
tutkimus- ja vastustustoimenpiteet. Tämän takia Euroopan komissio
velvoitti kunkin jäsenvaltion tutkimaan hirvieläinten TSE-tilannetta
alueellaan. Suomessa tutkimus on kohdistunut valkohäntäkauriisiin
(-peura), joista oli kerättävä 600 näytettä yli 18 kuukauden ikäisistä
eläimistä. Syynä tähän on se, että laji on erityisen herkkä taudille
sekä se, että Suomen valkohäntäkauriskanta on ainutkertainen
Euroopassa. Tähän mennessä tutkituista n. 550 näytteestä ei tautia ole
todettu, myöskään tautiin viittavia oireita ei ole todettu
valkohäntäkauriissa.
CWD–tauti
CWD-tauti kuuluu samaan ryhmään kuin nautojen BSE (Bovine
Spongiform Encephalopathy), ns. hullun lehmän tauti. Itse BSE-tautia ei
kuitenkaan koskaan ole todettu hirvieläimillä, vaikka niiden tiedetään
altistuneen BSE-materiaalin saastuttamalle rehulle Iso-Britanniassa
1980-luvulla.
CWD–tauti voi tarttua sekä luonnonvaraisiin että tarhattuihin hirvieläimiin ja sitä on todettu mustahäntäkauriilla (muulipeura), valkohäntäkauriilla, isokauriilla (saksanhirvi, wapiti) ja hirvellä. Taudin aiheuttaja on muuntunut valkuaisainemolekyyli ns. prioni, joka on erittäin kestävä ulkoisille olosuhteille. CWD–tautiin sairastunut eläin laihtuu ja sen käytös muuttuu. Kuolaaminen ja nielemisvaikeudet ovat tyypillisiä oireita. Taudin edetessä eläin kuihtuu ja sillä ilmenee voimakkaita tasapainohäiriöitä. Tauti johtaa aina eläimen kuolemaan.
Taudin leviämistapaa ei ole täysin selvitetty
Taudin todennäköisempänä leviämistapana pidetään sekä suoraa emästä
vasaan että epäsuoraa ympäristön saastumisen kautta tapahtuvaa
tartuntaa. Riistan ruokintapaikkojen arvellaan edistävän taudin
leviämistä.
Toistaiseksi ei ole viitteitä CWD-taudin mahdollisesta siirtymisestä ihmiseen. Taudista tiedetään kuitenkin edelleen niin vähän, että tietyissä USA:n osavaltioissa on annettu yksityiskohtaiset suojautumisohjeet hirvieläinriistan käsittelystä ennen testaustulosten valmistumista ja Kanadassa eläinten testaus ennen lihan myyntiin vapauttamista on pakollista.
Lisätietoja:
tutkija Sauli Laaksonen, kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikkö, p. 02077 24905, sauli.laaksonen
evira.fi
erikoistutkija Hannele Tapiovaara, eläintautivirologian tutkimusyksikkö, p. 02077 24589,
hannele.tapiovaara
evira.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1