Suomen luonnonsuojeluliitto on jättänyt 14.8. oikeusministeri Jari Lindströmille vesilain tarkistamisaloitteen vaelluskalojen turvaamiseksi. Liitto esittää samalla työryhmän perustamista vesilain tarkistamiseksi.
Suomen luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan vesilaki vaatii tarkistamista vaelluskalakantojen elvyttämiseksi ja turvaamiseksi. Tähän ohjaa myös hallitusohjelman kirjaus uhanalaisten kalalajien suojelun tehostamisesta. Luonnonsuojeluliitto arvioi, että kustannustehokkain tapa tavoitteen saavuttamisessa on vesilain muuttaminen. Kiinnostus vaelluskaloihin ja niiden elinolosuhteiden parantamiseen on kasvanut viime aikoina voimakkaasti.
Lohi, taimen ja muut vaelluskalamme tarvitsevat koski- ja virtapaikkoja lisääntymiseen, ja osa myös poikasvaiheen kasvuun. Vaelluskalojen elinkierto edellyttää kulkumahdollisuutta jokien kutu- ja poikasalueiden sekä järvien ja meren ruokailualueiden välille.
Jos vesilaitoksella on vesilain mukainen lupa, sen tarkistaminen on nykyisin hankalaa. Erityisen vaikea on tilanne, jossa luvan haltija ei kannata muutoksia, tai lupaan ei ole liitetty aikanaan lainkaan niin sanottua kalatalousvelvoitetta. Jos valtiolla ei ole rahaa osallistua kalateiden kustannuksiin, ei yrityksiltäkään löydy usein siihen halua.
Lisäksi Suomessa on tapauksia, joissa lupaan on sisältynyt kalatalousvelvoitteita, mutta niitä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön.
"Luonnonsuojelun vastuita arvioitaessa on keskeistä huomioida aiheuttamisperiaate. Se joka saa hankkeesta hyödyn, hoitaa myös aiheuttamansa vahingon. Tätä suojelun ydintä voimayhtiöt eivät ole noudattaneet. Vuosikymmeniä on tahkottu rahaa vesivoimalla vahingoista suuriakaan välittämättä", toteaa johtava asiantuntija Ilpo Kuronen.
Suomen suurimmat vaelluskalajoet on valjastettu vesivoiman tuotantoon, lukuun ottamatta Teno-, Näätämö-, Tornion- ja Simojokea. Suurten rakennettujen jokien kalakannoille ja kalastukselle aiheutuneiden haittojen vesilain mukainen kompensaatio on painottunut kalaistutuksiin.
Vaelluskalojen kantojen elpyminen edellyttää vesistön läpikulkukelpoisuuden parantamista ja kalojen nousumahdollisuutta vesistön päähaarasta aina kutupuroon saakka. Kalateiden ja niiden tarvitseman veden saaminen vanhojen pato- ja säätelylupien haltijoiden rahoittamaksi velvoitteeksi on vesilain nojalla jälkikäteen mahdotonta, jos näihin lupiin ei ole määrätty kalatalousvelvoitetta.
Suomessa on runsaasti vanhoja pato- ja säännöstelylupia, joissa ei ole lainkaan kalatalous- velvoitteita. Tällaisiin jokiin rakennettavat kalatiet vaativat aina ulkopuolisen rahoituksen, mikäli luvan haltijan kanssa ei päästä niistä sopimukseen. Tämä hidastaa valtioneuvoston hyväksymän kalatiestrategian etenemistä ja vaelluskalakantojen elvyttämistä.
Vesivoimayhtiön velvollisuuksia ovat yhtäältä rakenteelliset korjaukset, johon kuuluu esimerkiksi kalateiden rakentaminen ja toisaalta riittävän veden juoksuttaminen.
Vaelluskalakantojen elvyttämiselle on suuri merkitys sekä ammatti- että virkistyskalastukselle ja erityisesti virtavesien varsien kunnissa kalastukseen perustuville matkailuelinkeinoille. Näin parannetaan etenkin aluetyöllisyyttä.
Lisätiedot:
Johtava asiantuntija Ilpo Kuronen, puh. 0400153133, [email protected]
Vaelluskalat: www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/vaelluskalat
------
Matti Nieminen
Viestintäpäällikkö
Suomen luonnonsuojeluliitto
puh. 050-5642283, [email protected], www.sll.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1