Blogi
Jutta Urpilainen
Hyvinvointivaltio tarvitsee myös kansainväliset yritykset veronmaksajiksi
Tänään sunnuntaina vietetään kansainvälistä tietämisen vapauden päivää (International Right to Know). Päivä sopii hyvin keskusteluun kansainvälisten yritysten pääomavirtojen, voittojen ja verovastuiden läpinäkyvyydestä. Sain pontta blogikirjoitukseeni myös siitä, kun viikko sitten pidetty G20-kokous sai melko vähän huomiota Suomessa.
On hyvä, että talouskriisin myötä veroparatiisitalous nousi julkiseen keskusteluun, koska monikansallisten yritysten verovälttely murentaa hyvinvointivaltioiden perustaa. Verohallinnon arvion mukaan Suomesta veroparatiiseihin karkaa pelkästään yritysten siirtohinnoittelun väärinkäytön takia 320 miljoonaa euroa vuodessa (Kepan katsaus 10/2013). Myönteistä on, että veropaon torjuntaan on poliittista tahtoa, koska poliitikot ja kansalaiset haluavat turvata hyvinvointivaltioiden rahoituksen verotuloilla.
Kansainvälinen veropako on mahdollista torjua valtioiden välisellä yhteistyöllä. Suomi on ollut tukemassa EU:n toimintasuunnitelman laatimista veronkierron torjumiseksi. EU:n verokomissaarin kanssa Helsingissä keväällä 2013 emännöimäni kokous korosti erityisesti automaattisen tietojen vaihdon käyttöönottoa.
Kaikki haitat eivät johdu laittomuuksista, vaan osa johtuu puutteellisista verosopimuksista ja laeista. Esimerkiksi kansainvälisten yritysten veropohjan murentamiseen tähtäävät voitonsiirrot ovat ilmiö, johon on etsittävä maailmanlaajuisia pelisääntöjä. Siksi on tärkeää, että verokysymykset ovat olleet esillä G20:n keskusteluissa.
G20:llä on asiassa yhteinen poliittinen tahtotila, joten se on ryhtynyt toimiin veropohjan rapautumisen ja voittojen siirtelyn ehkäisemiseksi. G20:n toimeksiannosta syntyi vuonna 2013 OECD:n toimintasuunnitelma (BEPS), jonka 15 suositusta koskevat verolainsäädäntöjen ja verosopimusten ongelmakohtia.
Seitsemän suosituksen määräaika oli tässä kuussa. OECD julkaisi 16. syyskuuta ehdotukset, joilla pyritään varmistamaan kansainvälisten yritysten verotuksen yhtenäisyys, estämään verosopimusten väärinkäyttö, tarkentamaan siirtohintaohjeita ja yritysten raportointivaatimuksia, vastaamaan digitaalitalouden verotuksellisiin haasteisiin sekä selvittämään monenkeskisen sopimuksen käytettävyyttä ja valtioiden välistä verokilpailua.
OECD:n suosituksilta odotettiin paljon. Esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden avoimuutta ajavat kansalaisjärjestöt olisivat toivoneet myös maakohtaisen raportoinnin tekemistä julkiseksi, jotta kansalaiset ja toimittajat voisivat arvioida niiden tietoja. Tähän ajatukseen kannattaa vielä palata, koska kansainvälisten yritysten toimitusjohtajien enemmistökin (59%) on tutkitusti siihen valmis (PriceWaterhouse Coopersin kysely 2014).
Julkaistut OECD:n suositukset vievät kuitenkin kehitystä oikeaan suuntaan. Nyt olisi tärkeää varmistaa, että niiden poliittinen käsittely johtaa toimenpiteisiin. Tärkeää olisi, että automaattinen tietojenvaihto voisi käynnistyä yhteisen raportointistandardin avulla mahdollisimman pian.
Myös kehitysmaiden mahdollisuuksia tietojenvaihdon toimeenpanoon tulee tukea. Jokainen ymmärtää ongelman mittaluokan, kun Kepan katsauksen (10/2013) mukaan kehitysmaista vuosittain veroparatiiseihin pakenevat verottamattomat pääomat ovat yli 800 miljardia euroa eli yhdeksänkertaisesti kehitysavun kokonaismäärä.
OECD:n tuoreiden ehdotusten ensimmäinen käsittely oli viikko sitten 20.-21. syyskuuta Cairnsissa, kun G20-puheenjohtajamaa Australia isännöi valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kokousta. Marraskuun puolivälissä pidettävä G20-huippukokous Brisbanessa on ratkaisevassa asemassa.
Poliittista tahtoa on pidettävä yllä. Suomella on siinä oma roolinsa. Meillä on myös osaamista: verohallintomme on tutkinut kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöitä kuten siirtohinnoittelua ja sähköisen kaupankäynnin tilanteita. Esimerkkiä voisimme näyttää sillä, että Suomi ottaisi käyttöön mahdollisimman yksityiskohtaisen ja selkeän maaraportointimallin valtionyhtiöissään. Hallituksen uusi omistajaohjausministeri voisi ottaa johtajuuden tässä hankkeessa.
Paras vaikutuskanavamme on osana EU:ta. Euroopan unionin tulisi nyt huolehtia, että G20-huippukokouksessa puututaan kansainvälisen yritysten veropohjaa murentaviin voitonsiirtoihin, edistetään maakohtaista raportointia ja automaattista tietojenvaihtoa sekä ehkäistään siirtohinnoittelun ja verosopimusten väärinkäyttöä.
Katseet kääntyvät komission uuteen puheenjohtajaan, jonka tulisi ottaa johtajuus asiassa. Emme saa ajatella, että Luxemburgin entisenä pääministerinä hän ei kokisi asiaa omakseen, vaan haluamme uskoa, että juuri sen vuoksi euroryhmän entinen puheenjohtaja haluaa todistaa edustavansa koko EU:n tahtotilaa veropaon estämisessä.
Poliittista tahtoa pitää yllä myös tutkivan journalismin paljastukset siitä, millaisia toimintatapoja veroparatiisien käyttöön liittyy. Näin kansainvälisenä tietämisen vapauden päivänä on paikallaan antaa tunnustusta myös suomalaiselle veroparatiisijournalismille - oli sitten kyse Ylen ajankohtaisohjelmista tai Helsingin Sanomien taloustoimituksesta.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1