Luonnonsuojeluliitto haluaa kehittää uusia keinoja liito-oravan suojeluun. Lajin kanta vähenee, koska nykyiset suojelukeinot ovat osoittautuneet Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden kahdessa tuoreessa tutkimuksessa riittämättömiksi.
Lain mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Eilen julkaistun Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimuksen mukaan nykyiset suojelukeinot eivät kuitenkaan toimi ja liito-oravametsät autioituvat. Sama tulos on myös Suomen ympäristökeskuksen tänään julkistamassa tutkimuksessa. "Nykyisten liito-oravaohjeiden lainvastaisuus on ollut kaikkien lajia seuranneiden tiedossa jo vuosia", Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo. "Ei ole ihme, että liito-oravan kanta on laskenut ja se on luokiteltu uhanalaiseksi."
Liito-oravan suojelun puutteet ovat talousmetsien käsittelyssä. "Liito-oravan suojelun saattaminen kestävälle tasolle vaatii vain tahtoa, menetelmät ovat löydettävissä. Luonnonsuojeluliitto on valmis olemaan mukana kehittämässä uusia liito-oravan suojelukeinoja", Sulkava sanoo. Hän on itse väitellyt tohtoriksi nisäkkäiden ekologiasta ja tutkinut myös liito-oravia.
Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat, eli elinpiirin ydinalueet tulee suojella. Nämä alueet ovat yleensä melko pienialaisia. Yksin ne eivät kuitenkaan turvaa lajin säilymistä, eli ytimen lisäksi sen ympärillä tulisi muuttaa metsätalouden menetelmiä. Todennäköisesti jatkuvan kasvatuksen menetelmiä soveltamalla voitaisiin säilyttää liito-orava ja jatkaa silti metsätaloutta alueella. Uhanalaisen lajin kannan väheneminen olisi siis mahdollista pysäyttää ilman kohtuuttomia kustannuksia.
Liito-oravametsien omistajille pitäisi nykyistä tehokkaammin kertoa METSO-ohjelman suojeluvaihtoehdoista. Nyt tieto liito-oravasta tulee usein vasta kun hakkuuilmoitus pesämetsästä on jo tehty. Jos tiedossa olevien liito-oravametsien taloudellisestikin kilpailukykyiset suojeluvaihtoehdot kerrottaisiin ajoissa, niin tulos olisi kaikkien kannalta nykyistä parempi.
Liito-orava on havumetsävyöhykkeen peruslaji, jonka suojelusta Suomella on erityisvastuu. Laji on vähentynyt Suomessa nopeasti. Erityisen huonosti liito-oravalla menee talousmetsäalueilla. Siitä onkin tullut lähes kaupunkilaji, joka on pärjännyt parhaiten taajamien ympäristöissä, joissa on riittävästi suuripuustoisia sekametsiä jäljellä.
Liito-orava vaatii elinympäristöltään suuria puita, riittävän määrän lehtipuita ja suojaavia kuusia sekä pesäpaikan, useimmiten kolon tai risupesän. Laji tulee hyvin toimeen ihmisen naapurissa esimerkiksi omakotialueilla ja virkistysmetsissä, kunhan niissä on vanhaa puustoa.
Liito-oravien määrää on vaikea arvioida ja arviot ovatkin vaihdelleet huomattavasti. Yksilömäärä ei ole pienikokoisen lajin suojeluperusteena keskeisin vaan lajin kannan muutos. Liito-oravalla kannankehitys on huolestuttavan laskeva ja siksi laji on uhanalaisuusluokittelussa vaarantuneiden luokassa.
Lisätietoja
- puheenjohtaja Risto Sulkava, puhelin 050 5602 113
- erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530
- Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedote "Metsätalouden nykyiset toimet eivät turvaa liito-oravan lisääntymistä" 10.11.2012 http://www.luomus.fi/info/tiedotteet/?p=2015
- Suomen ympäristökeskuksen tiedote "Liito-oravan suojelukeinoja tulee kehittää" http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=421093&lan=fi
Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme suurin ympäristöjärjestö.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1