Maan talous kohenee vähitellen, mutta yksi sen tukijaloista rapautuu uhkaavasti. Jo vuosia kehnosti peruskorjattu tiestömme on kuoppainen ja täynnä halkeamia. Säästösyistä tehdyt liian ohuet päällysteet rispautuvat raskaan liikenteen alla jo muutamassa vuodessa. – 15 miljardin kansallisomaisuutemme alkaa olla jo niin heikossa kunnossa, että se haittaa talouselämälle tärkeiden kuljetusten hoitamista nopeasti ja täsmällisesti tiukkojen aikataulujen mukaisesti, Suomen Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Tarmo Pipatti sanoo.
Väylästön, rautatiet ja vesiväylät mukaan lukien, kunnon merkitystä talouselämälle voidaan perustellusti verrata ihmisen verisuonistoon. Jos päävaltimot kalkkeutuvat, myös hiussuonisto kärsii. – Ei auta vaikka vahva sydän eli talouselämä tuottaisi kuinka tehokkaasti tavaroita ja palveluita, ellei niitä saada tehokkaasti kuljetettua eteenpäin, Pipatti havainnollistaa.
– Yhteiskunnallinen päätöksenteko on täynnä vaikeita valintoja, ja rahasta on aina puute. Mutta niukkuuttakin pitää pystyä jakamaan uudella tavalla. Ei voi olla niin, että tiestöömme ei voida satsata riittävästi korkeasuhdanteen aikana, kun ala kuumenee ja hinnat nousevat liikaa ja vastaavasti laskusuhdanteen aikana ei ole varaa laittaa teitä kuntoon. Koska sitten on oikea aika?
Missä on kansanedustajien valta?
Pipatti jakaa varsinkin viestintä- ja liikennevaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa istuvien kansanedustajien turhautuneisuuden, kun heidän puoluekannasta riippumatta yksimieliset kannanottonsa tiemäärärahojen lisäämisen puolesta kaikuvat liikenneministeriössä ja erityisesti valtiovarainministeriössä kuin "kuuroille korville".
– Valitettavasti parlamentaarikkojen päätösvalta rajoittuu rahanjaossa pääosin noin viikon verran kestäviin hallitusneuvotteluihin eduskuntavaalien jälkeen. Säätytalolla tehdyt päätökset siirtyvät sen jälkeen kehysbudjetteihin, ja niissä eduskunnan liikkumavara on aika pieni, Pipatti kuittaa poliittisen realismin.
Tiestölle on joka tapauksessa pakko tehdä pian jotakin. Liikennevirastokin painii tuskaisena pienten, todellisuudessa vuodesta toiseen ostovoimaansa menettäneiden määrärahojen kanssa. Liikennevirasto tunnustaa avoimesti, että nykyisillä määrärahoilla ei pystytä pitämään kuin pääväylät nykyisen logistiikan edellyttämässä kunnossa. Vähempiliikenteisten kunnon on pakko antaa heikentyä entisestään. On puhuttu jopa joidenkin vähäliikenteisten teiden muuttamisesta takaisin sorateiksi.
Perusväylästö ensin
Tarmo Pipatti on sitä mieltä, että noin 50 miljardin euron budjetissa on mahdollisuus varata riittävästi määrärahoja ensisijaisesti maan tiestön perusväylästön kuntoonlaittoon. Meneillään olevat tiehankkeet on vietävä loppuun, mutta uusia väyliä rakennettava harkiten. Uudet väylät on ymmärrettävä investointeina tulevaisuuteen, ja niiden rakentamiseen etsittävä uusia tehokkaita rahoitusmalleja. Yksi niistä on kehitteillä oleva valtio-omisteinen Infra Oy, joka välittäisi halpakorkoista lainaa hankkeisiin, toteuttipa ne valtio itse tai yksityiset yrittäjät.
– Minusta olisi erittäin tärkeää, että huhtikuussa 2011 Arkadianmäelle valittaisiin sellaisia uusia kansanedustajia, jotka ottavat asiakseen pistää Suomen tiestön ja muut väylät siihen kuntoon, mitä nykyaikainen logistiikka edellyttää. Hyvin toimiva tiestö on maan talouselämän tukijalka ja takaa myös kansalaisten turvallisen liikkumisen niin taajamissa kuin maaseudulla hidastaen tiheästi ja harvaanasuttujen alueiden sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymistä. Kyse on enemmänkin tahdosta kuin rahasta.
Lisätietoja:
Toimitusjohtaja Tarmo Pipatti, Rakennusteollisuus RT, puh. (09) 129 9200, sähköposti [email protected]
Pipatin haastatteluun kokonaisuudessaan voi tutustua osoitteessa: http://www.rakennusmedia.fi/News.aspx?id=6802
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1