Yhtiö oli hallinto-oikeuteen 25.6.2012 saapuneella valituskirjelmällään hakenut muutosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antamaan päätökseen. Hallinto-oikeus oli antanut asiassa päätöksensä 27.6.2014. Yhtiö oli esittänyt vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa kuluneen ajan vuoksi 17.4.2015 korkeimmalle hallinto-oikeudelle, jossa oli vireillä yhtiön valitus hallinto-oikeuden päätöksestä.
Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettu laki (hyvityslaki) oli tullut sovellettavaksi hallintotuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa hyvityslain muuttamisesta annetulla lailla. Lainmuutoksen voimaantulosäännöksen mukaan laki oli tullut voimaan 1.6.2013. Lisäksi voimaantulosäännöksessä todettiin, että mainitun lain voimaan tullessa tuomioistuimessa tai lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa lautakunnassa vireillä olevassa asiassa sovellettiin mainitun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Hyvityslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen sanamuoto poikkesi 1.1.2010 voimaan tulleen hyvityslain (vuoden 2010 hyvityslaki) voimaantulosäännöksestä, jonka mukaan laissa tarkoitettu hyvitys voidaan määrätä maksettavaksi myös asiassa, joka oli vireillä lain tullessa voimaan. Vuoden 2010 hyvityslaki ei ollut koskenut hallintotuomioistuimia. Asiassa sovellettavana olleen lainmuutoksen esitöistä ei ilmennyt, miksi voimaantulosäännös poikkesi sanamuodoltaan vuoden 2010 hyvityslain voimaantulosäännöksestä. Myös hyvityslain muuttamisesta annetun lain voimantulosäännöksen viittaus aikaisempiin säännöksiin jäi hallintotuomioistuinten osalta epäselväksi. Korkein hallinto-oikeus myös totesi, että hallintotuomioistuinten osalta ei ollut aikaisemmin ollut voimassa vastaavia hyvitystä koskevia säännöksiä.
Hyvityslain tarkoituksena oli taata tehokas kansallinen oikeussuojakeino oikeudenkäynnin keston muodostuessa sellaiseksi, että sitä voitiin pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan vastaisena oikeudenkäynnin viivästymisenä. Tällöin valtio voitaisiin tuomita korvaamaan viivästymisestä aiheutunut ihmisoikeusloukkaus. Lähtökohtana ei siten voinut olla, että hyvityslain muutoksen voimaantulo lykkääntyisi hallintolainkäytössä esimerkiksi valtiontaloudellisista syistä, vaan voimaantulosäännöstä oli tulkittava ihmisoikeusmyönteisellä tavalla niin, että oikeudenkäynnin osapuolille oli myös annettava mahdollisuus samaan oikeussuojaan mahdollisimman nopeasti kansallisessa muutoksenhaussa kuin mikä olisi mahdollista ihmisoikeustuomioistuimessa.
Edellä lausuttu huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus tutki yhtiön vaatimuksen, joka koski oikeudenkäynnin viivästyksen hyvittämistä asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa kuluneen ajan vuoksi.
Yhteystiedot:
Satu-Maarit Tarkkanen, tietopalvelupäällikkö, 050 301 6262
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1