Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta oli 18.12.2012 antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen. Varoitus oli perustunut A:n menettelyyn virantoimituksessa 1.11.2012 ja 20.11.2012.
Virkamieslautakunta oli 17.5.2013 A:n oikaisuvaatimuksesta, tutkimatta oikaisuvaatimuksen perusteita enemmälti, kumonnut maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen muotovirheen johdosta. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta oli, aiemman päätöksensä tultua kumotuksi muotovirheen johdosta, ottanut asian uudelleen käsiteltäväksi ja 15.7.2013 antanut A:lle varoituksen samoilla perusteilla kuin 18.12.2012.
Virkamieslaissa ei säädetä, missä ajassa varoitus on annettava sen antamiseen johtaneiden perusteiden tultua työnantajan tietoon. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää, että varoitus annetaan asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa edellä mainitusta ajankohdasta.
Kun asiaa oli uudelleen käsitelty maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa aiemman päätöksen tultua kumotuksi muotovirheen johdosta, kohtuullista aikaa harkittaessa ei voitu ottaa huomioon asian käsittelyyn virkamieslautakunnassa kulunutta aikaa. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut kumota valituslautakunnan 15.7.2013 antamaa varoitusta koskevaa päätöstä sillä perustella, että varoituksen antamiseen kulunut aika laskettuna sen antamiseen johtaneista perusteista oli ollut liian pitkä.
Kun hallinto-oikeudella oli ollut asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Asiassa oli kysymys myös viranomaisen valitusoikeudesta.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1