Lääkelaitos, sittemmin Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea), oli päätöksellään 10.3.2008 luokitellut glukosamiinia sisältävän valmisteen lääkkeeksi. Lääkkeen luokittelua pyytänyt yhtiö oli valituksessaan vaatinut vahvistettavaksi, ettei valmiste ole lääkelain 3 §:ssä tarkoitettu lääke. Hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus olivat päätöksillään hylänneet yhtiön valituksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 4.9.2013 antamisen jälkeen Fimea oli tiedotteellaan 24.9.2013 ilmoittanut päättäneensä 18.9.2013 uudesta linjauksesta, jonka mukaan glukosamiinia sisältäviä valmisteita ei luokitella lääkkeiksi valmisteiden koostumuksen perusteella. Fimea oli ilmoittanut arvioineensa uudestaan valmisteista saatavilla olevaa tieteellistä tietoa ja arvioinnin muuttuneen niin merkittävästi, ettei valmisteiden luokittelu lääkkeeksi ollut enää perusteltua. Fimean valmisteen uudelleenluokittelusta 12.12.2013 tekemän päätöksen mukaan valmistetta ei ollut esitetyn koostumuksen ja käyttötarkoituksen perusteella pidettävä lääkelain 3 §:ssä tarkoitettuna lääkkeenä.
Yhtiö oli 11.9.2013 hakenut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 4.9.2013 purkamista. Fimea oli muuttanut omaa kantaansa luokitteluun kaksi viikkoa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen ja viikko siitä, kun yhtiö oli tehnyt asiassa purkuhakemuksen.
Perustuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu hallinnon lainalaisuusvaatimus tarkoittaa muun ohella, että hallintoviranomainen toimii omassa ratkaisutoiminnassaan sillä tavoin, että ratkaisutoiminnassa saavutetaan lainmukainen lopputulos. Hallintoviranomainen on vastaavasti velvollinen oikeudenkäynnissä toimimaan sillä tavoin, että hallintoviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon sekä omaa ratkaisuaan puoltavat että sitä vastaan puhuvat seikat ja selvitykset.
Asiantuntijaviranomainen voi muuttaa arviotaan tietyn valmisteen lääkkeeksi luokittelusta, jos tieteellinen selvitys muuta osoittaa. Kysymyksessä olevassa asiassa viranomaisen arviointi oli kuitenkin muuttunut niin lyhyen ajan kuluttua korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta, että ei ollut oletettavaa, että toisensuuntaisen arvioinnin perusteena oleva selvitys ei olisi ollut viranomaisen käytettävissä korkeimman hallinto-oikeuden käsitellessä asiaa. Fimean olisi tullut korkeimmassa hallinto-oikeudessa vastatessaan yhtiön vaatimuksiin sekä oma-aloitteisesti selvitystä toimittaessaan tuoda esiin tiedossaan oleva selvitys ja siitä todennäköisesti seuraavat päätelmät glukosamiinia sisältävien valmisteiden luokittelusta. Koska viranomainen ei ollut toimittanut tiedossaan ollutta selvitystä ja sen perusteella tehtäviä todennäköisiä uusia päätelmiä, viranomaisen menettely oli johtanut siihen, ettei korkeimmalla hallinto-oikeudella ollut kaikkea asiaa koskevaa, saatavilla olevaa selvitystä käytössään harkitessaan asian ratkaisemista. Viranomaisen menettelyn johdosta purun hakija oli esittänyt sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen, eikä hakijasta johtunut, että uutta selvitystä ei ollut aikanaan esitetty.
Kun Lääkelaitoksen lääkkeeksi luokittelua koskeva päätös 10.3.2008 ei ollut välittömästi täytäntöön pantavissa ja kun Fimea ei ollut pannut täytäntöön purkuhakemuksen kohteena ollutta päätöstä ja kun Fimea oli lisäksi muuttanut aikaisemmin tekemäänsä valmisteen luokittelua koskevaa päätöstä, päätöksen purkamisen edellytyksenä oleva hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentin vaatimus yksityisen oikeuden loukkauksesta tai julkisesta edusta ei täyttynyt. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentin perusteella.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1