Metsähallitus oli käsitellyt metsästysseuran hakemukset, jotka koskivat hirven ja valkohäntäpeuran metsästystä kansallispuistossa, luonnonsuojelulain mukaisina poikkeuslupahakemuksina kansallispuiston rauhoitussäännöksistä. Metsähallitus oli hylännyt hakemukset.
Suomen riistakeskuksella ei ollut oikeutta valittaa Metsähallituksen päätöksistä. Valitusoikeus ei ollut sen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Hallinto-oikeuden oli siten tullut jättää Suomen riistakeskuksen valitus tutkimatta. Asia tutkittiin metsästysseuran valituksesta.
Harkitessaan luonnonsuojelulain mukaisen poikkeuksen myöntämisen edellytyksiä Metsähallitus käyttää sille lain mukaan kuuluvaa harkintavaltaa, jota rajoittavat hallintolain 6 §:n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet. Kun otettiin huomioon kansallispuistossa aiotun hirven metsästyksen perusteista ja tarpeesta esitetty selvitys, Metsähallituksen ei voitu katsoa käyttäneen harkintavaltaansa väärin, kun se oli hirven metsästyksen osalta hylännyt metsästysseuran hakemuksen. Asiassa saatu selvitys ei myöskään valkohäntäpeuran osalta osoittanut, että Metsähallitus olisi poikkeuslupahakemuksen hylätessään käyttänyt väärin harkintavaltaansa.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1