Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistava, estikö perus- ja ihmisoikeussäännöksien sekä ulkomaalaislain 147 §:n mukainen palautuskielto muutoksenhakijana olleen Afganistanin kansalaisen siirron Unkariin, joka oli vastuunmäärittämisasetuksen nojalla vastuussa muutoksenhakijan turvapaikkahakemuksen käsittelystä ja joka oli ilmoittanut hyväksyvänsä muutoksenhakijan siirron.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että Euroopan unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä perustui jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen ja olettamaan siitä, että lähtökohtaisesti Dublin III -asetuksen nojalla turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio kunnioitti turvapaikanhakijan perusoikeuksia niin, että tämä voitiin palauttaa sinne ilman hakemuksen aineellista tutkimista palauttavassa valtiossa. Olettama ei kuitenkaan ollut kumoamaton, vaan vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan siitä tuli poiketa, mikäli oli perusteltuja syitä katsoa, että alun perin vastuussa olevaksi nimetyn jäsenvaltion turvapaikkamenettelyssä ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteissa oli kyseisessä kohdassa tarkoitettuja systeemisiä puutteita.
Vaikka kynnys poiketa edellä tarkoitetusta lähtökohdasta eli vastuunmäärittämisasetuksen mukaisesta siirrosta oli korkea, viittasivat korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä käsitellyt muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden oikeuskäytäntö ja muu aineisto vahvasti siihen, että Unkarissa oli havaittavissa vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja systeemisiä puutteita. Kun lisäksi otettiin huomioon pakolaisoikeudellisessa näytönarvioinnissa merkityksellinen benefit of the doubt -periaate sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaate, oli asia tässä epävarmassa tilanteessa ratkaistava muutoksenhakijan eduksi. Ajantasainen maatietous huomioon otettuna päätöksentekohetkellä muutoksenhakijan asiassa ei voitu luotettavasti varmistua siitä, että hänen palauttamisensa Unkariin ei rikkoisi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklaa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa.
Korkein hallinto-oikeus korosti, että Unkariin palauttamista koskeva tilanne saattoi olla arvioitavissa toisin sikäli kuin etenkin Serbiaa turvallisena maana koskevaan kysymykseen tuli uutta selvitystä Unkarin turvapaikkalainsäädännön soveltamiskäytännön muuttamisen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen myötä taikka muulla tavoin.
Muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus oli vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla käsiteltävä Suomessa.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö puh. 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1