Maahanmuuttovirasto oli jättänyt Nigerian kansalaisten A:n ja tämän alaikäisen lapsen kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tutkimatta ja käännyttänyt heidät Espanjaan, koska A oli hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta vuonna 2006 ja Espanja oli näin ollen edelleen vastuussa hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Valittajat olivat väittäneet, että Espanjan vastuu A:n hakemuksen käsittelystä oli vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla lakannut, koska A oli palannut Nigeriaan vuonna 2006 ja tullut sieltä Suomeen vuonna 2014 ja siten poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi.
Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa mainituilta osin valitusluvan ja totesi ratkaisussaan, että valittajat olivat sinänsä voineet vedota siihen, että A oli poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi haettuaan kansainvälistä suojelua Espanjasta ja että vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei ollut otettu huomioon heidän asiassaan. Näyttövelvollisuus jäsenvaltioiden alueelta poistumisesta oli kuitenkin siihen vetoavalla kansainvälisen suojelun hakijalla. Valittajat eivät olleet näyttäneet toteen, että A olisi poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi sen jälkeen, kun hän oli hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta. Näin ollen vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei ollut sovellettava häneen.
Espanja oli vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 20 artiklan 3 kohdan nojalla vastuussa valittajien kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä. Kun asiassa ei ollut perusteita katsoa, että valittajien hakemus olisi pitänyt käsitellä Suomessa myöskään vastuunmäärittämisasetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen harkintavaltalausekkeen nojalla, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus, ns. Dublin III) 3 artikla 1 ja 2 kohta, 17 artikla 1 kohta ensimmäinen alakohta, 18 artikla 1 kohta, 19 artikla 2 kohta, 20 artikla 3 kohta ja 27 artikla 1 kohta
Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 7 § 2 momentti, 103 § 2 momentti, 146 § 1 momentti, 148 § 2 momentti ja 150 § 1 momentti
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-155/15, Karim
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574, jaana.lappalainen(ät)oikeus.fi
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1