Maahanmuuttovirasto oli päättänyt peruuttaa valittajalle humanitaarisen suojelun perusteella myönnetyn määräaikaisen oleskeluluvan. Maahanmuuttovirasto oli oleskeluluvan peruuttamista koskevassa päätöksessään katsonut, että valittaja oli kotoisin Pohjois-Somaliasta eikä Etelä-Somalian Afgooyesta, jonka valittaja oli ilmoittanut kotipaikakseen ja jonka turvallisuustilanteen vuoksi valittajan oleskelulupa oli myönnetty. Maahanmuuttoviraston päätöksessä todettu johtopäätös valittajan kotipaikasta oli perustanut valittajalle oleskeluluvan myöntämisen jälkeen tehtyyn kielianalyysiin sekä siihen, että viraston mukaan valittajan kotiseudustaan kertoma oli jäänyt yleiselle ja ylimalkaiselle tasolle eikä valittaja ollut esittänyt todisteita henkilöllisyydestään tai kotipaikastaan. Hallinto-oikeus oli hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöstä koskevan valituksen.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko valittajalle humanitaarisen suojelun perusteella myönnetty määräaikainen oleskelulupa voitu peruuttaa Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetun selvityksen perusteella. Tässä arvioinnissa oli otettava huomioon, että kysymys oli valittajalle myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta Maahanmuuttoviraston katsottua aikaisemmilla päätöksillään valittajan täyttäneen humanitaarista suojelua koskevan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset. Tämä seikka korosti Maahanmuuttoviraston selvitysvelvollisuutta sen osoittamisessa, että oleskelulupa oli myönnetty virheellisten tietojen perusteella.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa esitetty kielianalyysilausunto oli asiantuntijalausunto sekä kielen testauksen että paikallistuntemuksen arvioinnin osalta. Kielianalyysilausunnon käyttämiselle selvityksenä asiaa ratkaistaessa ei muodostanut estettä se, että kielianalyysin suorittaneen analyytikon henkilöllisyyttä ei ollut lausunnossa ilmoitettu. Valituksessa esiin tuotujen kielianalyytikon luotettavuutta ja pätevyyttä koskevien väitteiden ei katsottu olevan luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat antaneet yksinään aiheen epäillä kielianalyysilausunnon oikeellisuutta. Valittajan omasta kertomuksesta poikkeavaa käsitystä hänen kotipaikastaan ei voitu kuitenkaan perustaa yksinomaan kielianalyysin tulokseen, vaan asiaa oli arvioitava ottaen huomioon muukin käytettävissä oleva selvitys.
Asiassa esitetystä selvityksestä kielianalyysilausunnon tulos kielen testauksen osalta viittasi siihen, ettei valittajan ilmoitus kotipaikastaan ollut paikkansapitävä. Kielianalyysilausunnon paikallistuntemusta koskevan arvioinnin mukaan valittajan tiedot ilmoittamastaan kotipaikasta olivat ylimalkaiset, mutta tämän arvioinnin merkitys selvityksenä oli vähäinen, koska lausunnon perusteella ei voitu päätellä eikä tarkistaa valittajan kielianalyysissa kertomien tietojen laajuutta ja oikeellisuutta. Valittajan poliisin ensimmäisessä kuulustelussa ja Maahanmuuttoviraston puhuttelussa kotipaikastaan kertomat tiedot olivat olleet vähäisiä, mutta riittäneet vakuuttamaan Maahanmuuttoviraston siitä, että valittajan kotipaikka oli hänen ilmoittamansa Afgooyen kaupunki. Valittaja oli asian myöhemmissä vaiheissa kertonut varsin yksityiskohtaisesti ja laajasti tietoja kotipaikakseen ilmoittamasta kaupungista. Valittajan kertomuksessa kotimaan tapahtumista ja olosuhteista ei ollut ristiriitaisuuksia, ja valittajan perheenjäsenikseen ilmoittamat henkilöt olivat kertoneet tapahtumista ja olosuhteista pääosin samalla tavoin kuin valittaja.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa saatavilla oleva muu selvitys tuki sitä, että valittajan kotipaikkana voitiin pitää Afgooyen kaupunkia. Näin ollen Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut kaiken käytettävissään olleen selvityksen perusteella katsoa, että oleskeluluvan myöntämisen perusteena ollut tieto valittajan kotipaikasta oli ollut virheellinen sen perusteella, mitä kielianalyysilausunnossa oli esitetty arviona valittajan todennäköisestä kotiseudusta. Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa tuli ottaa huomioon, että tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa tulee arvioitavaksi, onko kielteisen oleskeluluvan saanut henkilö täyttänyt oleskeluluvan saamisen edellytykset Maahanmuuttoviraston päätöksen tekemisen ajankohtana, jolloin oleskeluluvan saaminen tätä koskevien edellytysten täyttyessä oli ollut ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun perusteella mahdollista. Lisäksi tuli huomioon ottaa erityisesti se, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä johtui, että valittajalla oli katsottava olleen Maahanmuuttoviraston valittajalle ensimmäisestä humanitaarisen suojelun perusteella myöntämästä oleskeluluvasta 15.10.2009 lähtien katkeamatta oikeus oleskella Suomessa.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1