A Ltd oli perustanut Suomeen rekisteröidyn sivuliikkeen. Sivuliikkeen palveluksessa työskenteli jatkuvasti eri asiakasprojekteissa A Ltd:n Suomeen lähettämiä komennustyöntekijöitä, jotka työskentelivät Suomessa yleensä 6–24 kuukautta. Sivuliikkeen ja ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden välisessä komennussopimuksessa oli sovittu, että palkkauksessa sovelletaan niin sanottua verontasauspolitiikan (tax equalization) mukaista nettopalkkausta. Sen mukaan sivuliike pidätti työntekijöiden palkasta vain näiden kotimaan veroja vastaavan määrän ja sivuliike maksoi palkoista Suomeen maksettavat verot. Sivuliike oli valinnut ulkopuolisen palveluntuottajan hoitamaan Suomeen lähetettyjen työntekijöiden veroilmoitusten laatimisen. Palveluntuottaja veloitti sivuliikkeeltä veroilmoituskohtaisen kiinteän palkkion.
Verotusmenettelystä annetun lain 7 §:n mukaan verovelvollisen on annettava veroilmoitus. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että verovelvollisen henkilökohtaisten lakisääteisten velvollisuuksien täyttämisestä aiheutuvat kustannukset ovat henkilön omalle vastuulle kuuluvia elantomenoja. Kun kustannusten maksaminen sivuliikkeen toimesta oli perustunut työsuhteeseen, sivuliikkeen maksamat veroilmoitusten laatimisesta aiheutuneet kustannukset olivat tuloverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua ansiotuloa ja ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua palkkaa, josta työnantajan oli ollut toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että käytännön syistä työnantajan oli ollut perusteltua huolehtia veroilmoitusten laatimisesta. Sivuliikkeen valitus hylättiin.
Maksuunpanot verovuosilta 2008–2010.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1