Turun linna
16.6.–30.10.2016
Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku kertoo ihmisen ja eläimen yhteisestä historiasta keskiajalta nykypäivään. Eläimiin liittyvät arkeologiset löydöt ja museoesineet antavat näkökulmia eri eläinten asemaan ja merkitykseen eri aikoina. Historiaa, biologiaa ja nykytaidetta yhdistävässä näyttelyssä on mukana nykytaideteoksia Päivi Häkkiseltä, Liisa Kanervalta, Miia Rinteeltä ja Tellervo Viitaniemeltä.
Taiteilijat ovat suunnitelleet näyttelyn teemoihin liittyviä teoksia juuri tätä näyttelyä varten. Näyttelyssä on esillä grafiikkaa, maalauksia, veistoksia, videotaidetta ja installaatioita. Joissain teoksissa on käytetty teoksen osana myös aitoja museoesineitä. Turun linna antaa miljöönä ainutlaatuiset puitteet tilan kanssa vuorovaikutuksessa olevien nykytaideteosten esittämiseen.
Rakastettuja lemmikkejä ja vaarallisia petoja
Näyttelyn nimi viittaa ihmisluonteeseen ja ihmisten luontosuhteeseen. Luontosuhde on aina ollut henkilökohtainen ja esimerkiksi maalla ja kaupungissa asuvilla hyvin erilainen. Ihmisten suhtautuminen eläimiin on aina ollut hyvin ristiriitainen, eläimet ovat yhä meille rakastettuja lemmikkejä ja vaarallisia petoja. Ennen käsitykset metsän eläimistä rakentuivat ennen pitkälle kertomusten ja uskomusten varaan. Nämä uskomukset ja kansanperinne heijastuvat yhä nykypäivään. Esimerkiksi metsästysseurueet viettävät yhä karhupeijaisia ja musta kissa saattaa yhä saada taikauskoa osakseen.
Ihmisten apureita ja saaliseläimiä
Ihminen on ollut rajattoman kekseliäs eläinten hyödyntämisessä: niitä on käytetty apuna erilaisten tehtävien suorittamiseen, välttämättöminä raaka-aineina sekä valtaa ja asemaa heijastavina statussymboleina. Ihminen on kauan pyrkinyt jalostamaan ja kehittämään eläinten hyviä ominaisuuksia omiin tarpeisiinsa. Toisaalta eläinten eettinen kohtelu on puhuttanut ihmisiä jo antiikin ajoista lähtien. Ihmisellä on aina ollut kova tarve hallita ja säännöstellä luontoa ja eläimiä: eläinkantoja on haluttu rajoittaa metsästyksellä ja toisten lajien kantaa taas on haluttu kasvattaa suojelemalla. Esimerkiksi susi on aina ollut pelätyimpiä metsän eläimiä ja siksi sitä on velvoitettu laein ja asetuksin metsästämään. Biologian näkökulmasta taas ihmisellä ja sudella on kuitenkin paljon yhteisiä piirteitä eläinlajeina.
Uskomuksista tieteeseen
Näyttely kuvaa myös eläintutkimuksen kehitystä uskomusten värittämistä havainnoista moderniksi tieteeksi. Suomen vanhin eläinhavainto tehtiin vuonna 1605 Turun linnan edustalla, kun Uppsalan yliopiston tähtitieteen professori ja varhainen luonnontieteilijä Sigfridus Aronius Forsius (1560–1624) merkitsi muistiin harvinaisen havainnon pelikaanista. Näyttelyn suurimmaksi esineaarteeksi nousee Conrad Gessnerin (1516-1565) upea värikuvin kuvitettu eläinensyklopedia ”Thierbuch”, alkuperäiseltä nimeltään Historiae animalium vuodelta 1551. Turun museokeskuksen harvinainen kirja lienee saksankielisen laitoksen toinen painos vuodelta 1583.
Ihmisen toimien seurauksena monet eläinlajit ovat hävinneet sukupuuttoon ja sukupuutto on yhä todellinen uhka monille eläinlajeille. Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku -näyttely pysähdyttää hetkeksi miettimään myös näitä tärkeitä kysymyksiä.
Pressikuvat http://compass.nitro.fi/Compass/Pressbank.do?c=turku&cmd=show&id=393&lang=fi
Näyttelyn opastukset ja oheisohjelma
Lisätiedot
Maria Huokkola, tutkija
Puh. 040 169 6893, [email protected]
Turun museokeskus, Turun kaupungin vapaa-aikatoimiala
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1