Kiinteistön ollessa A:n omistuksessa siellä hänen omistuksessaan ja hallinnassaan niin ikään ollut öljysäiliö oli vuotanut aiheuttaen maaperän pilaantumista. Öljysäiliön kunnosta huolehtiminen oli kuulunut säiliön haltijalle. Säiliön vuodosta aiheutunutta päästöä oli näin ollen pidettävä pilaantumisen aiheuttamisena. A:n oli siten katsottava aiheuttaneen maaperän pilaantumisen, ja hän oli eläessään ollut ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin tarkoittama ensisijaisesti puhdistamisvelvollinen.
A oli sittemmin myynyt kiinteistön. Kiinteistö tai sillä oleva öljysäiliö eivät siten olleet kuuluneet hänen kuolinpesäänsä ja sen osakkaiden hallintaan, eikä kuolinpesää näin ollen voitu ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin perusteella pitää suoraan pilaantumisen aiheuttajana. Asiassa ei ollut arvioitavana, olisiko puhdistamisvastuu voinut siirtyä kuolinpesälle muutoinkaan sen perusteella, että kiinteistö olisi siirtynyt kuolinpesän hallintaan. Kuolinpesä ei ollut puhdistamisvastuussa myöskään kiinteistön haltijan vastuuta koskevan edellä mainitun pykälän 2 momentin perusteella.
A:lle ei ollut hänen eläessään asetettu velvollisuutta maaperän puhdistamiseen, eikä hänen kuollessaan ollut ollut vireillä puhdistamisvelvollisuuden asettamista koskevaa viranomaismenettelyä. Kun lisäksi otettiin huomioon uhkasakkolain 20 ja 21 §, ei maaperän pilaantumisen aiheuttajan puhdistamisvastuu ollut voinut myöskään siirtyä kuolinpesälle, jonka hallinnassa kiinteistö ei ollut missään vaiheessa ollut.
Kuolinpesään ei näin ollen voitu kohdistaa hallintopakkoa maaperän puhdistamiseksi.
http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1426846855033.html
Yhteystiedot:
Päivi Musakka, viestintäpäällikkö, 050 341 1347
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1